Kevät 2018(kin) oli sekavaa aikaa.
Asuimme edelleen yhdessä. Hän jätti minut aina viikonlopun tullen, ja otti takaisin, kun lähti taas armeijaan. Riitelimme, joimme, olin hyvin sekaisin.
Eräänä viikonloppuna törmäsin mieheen, joka herätti kiinnostukseni. Ajan kuluessa ihastuin. Olin huhtikuussa pyytänyt edelliseltä avaimet pois, ja lopettanut suhteen.
Kerran baari-illan jälkeen eräs puolituttu jo aiemmin huonoja viboja aiheuttanut ”ihminen” pahoinpiteli minut. Syynä oli tämä mies - kyseinen hullu oli mustasukkainen hänestä. Tein rikosilmoituksen ja päädyimme oikeuteen. Olin yrittänyt ystävystyä naisten kanssa; he käänsivät selkänsä.
Vaihtelimme uuden miehen kanssa viestejä, ja näimme, jos satuimme samaan paikkaan tai samoihin bileisiin. Keskityin itseeni ja lapseeni. Välillä join viikonloppuisin.
Edellinen poikaystäväni halusi nähdä ja jutella, olihan suhteemme loppumisesta jo jonkin aikaa. Vietimme kivan päivän yhdessä. Illalla hän raiskasi minut - ”miehillä on tarpeet”, hän toisteli. Itkin ja tärisin. Hän kertoi, ettei ole raiskaaja.
Myöhemmin kesällä minut raiskattiin tuntemattoman miehen toimesta. Kielsin, anelin lopettamaan, mutta hän lopetti vasta, kun aloin itkemään. Vihasin itseäni, ja sitä, etten osannut lopettaa miesten miellyttämistä. Miksi en vaikka lyönyt? Miksi en huutanut, purrut tai potkaissut?
Siksi, ettei mies vain suutu tai loukkaannu. Sillä suuttunut ja loukkaantunut mies on vaarallinen, tiesinhän sen.
Ihastukseni kertoi, ettei ketään voi raiskata niin, ettei itse olisi edes vähän mukana. Joten meidän tapailumme loppuisi siihen. Pyytelin anteeksi, ja anelin häntä jäämään. Hän jäi. Emme tosin seurustelleet vielä.
Orastava suhteemme syveni, vaikkei hän puhunut mitään. Opettelin tulkitsemaan hänen ilmeitään ja eleitään. Osaanhan sen, opin jo lapsena.
Hän muutti luokseni, syksyllä lopetin juomisen ja aloitin koulun. Elimme kivaa elämää, miellytin ja mukauduin toisen tarpeisiin, mutta pidin hänestä. Vaistosin, että hän ei ole edellisten tavoin paha. Vaikka olikin etäinen ja ajoittain hyvin kylmä.
Olin silti hukassa ja sisälläni velloi loputon tyhjyys. Kaipasin keskustelua. Kaipasin puhetta. Kaipasin rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti