PORTFOLIO
valokuvatuotanto
Tytti Koivulampi
Suomessa perhe- ja lähisuhdeväkivalta kasvaa ja kukoistaa. Joka kolmas nainen Suomessa kokee parisuhdeväkivaltaa, ja Suomi onkin Euroopan unionin toiseksi vaarallisin maa naiselle.
On liikaa tarinoita, jotka päättyvät lopulta uhrin - naisen - kuolemaan.
Halusin tuoda tarinaan toisenlaisen lopun. Kun alistettu, pahoinpidelty nainen päättääkin ottaa oikeuden omiin käsiinsä, ja lopettaa elämänsä helvetissä. Ei tämäkään toki ennenkuulumaton tarina ole.
Haluan kuvillani ottaa kantaa ja kertoa tarinaa. Tässä maailmassa ihmishenki ei tunnu olevan minkään arvoinen, eikä miesten tekemään perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan puututa tarpeeksi. Miten kauan pitäisi jaksaa olla toisen nyrkkeilysäkkinä? Onko väärin ottaa lopulta oikeus omiin käsiin, kun ketään muuta ei kiinnosta? Ehkä on, mutta minä pidän tästä lopputuloksesta enemmän.
Väkivalta on tottakai aina väärin. Mutta miksi tuntuu olevan hyväksyttävämpää olla vaimoaan kuolemaan asti pahoinpitelevä mies, kuin jatkuvaan helvettiin kyllästynyt nainen? Millainen käytös on hyväksyttävää, jos sinua on jo vuosia pahoinpidelty kotonasi? Vaikeneminen, osaasi tyytyminen?
Jos viet toiselta ihmisarvon ja ihmisoikeudet, miksi sinun ihmisarvoasi pitäisi kunnioittaa? Jos pahoinpitelet vaimoasi ja teet hänen elämästään puhdasta helvettiä, miksi sinun pitäisi saada jatkaa sitä? Etkö ansaitse kuolla? Ansaitsetko elää?
Minä en ole valokuvaaja. Olen idearikas suunnittelija, sekä kantaaottava tarinankertoja.
Minulla on asiaa.
••••••••••••••••••••••••••••••••
Sisällys:
Vapaavalintainen kuva
Ratkaiseva hetki
Low-key-henkilökuva
Tämä yksityiskohta tuo esiin parhaiten esineen luonteen
Tilannekuva
Henkilö tekemässä jotain
Yhden pakopisteen perspektiivi / maisemakuva
••••••••••••••••••••••••••••••••
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti