Ulkonäkö.

Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita. Ja ihan tosissani - olen pyhittänyt kaiken energiani ja aikani sille. Olen yrittänyt olla juuri sellainen kuin muut haluavat. Joskus aiemmin puhuinkin siitä, miten olisi helpompi toteuttaa muiden toiveita, kun ne olisivat keskenään yhteneväisiä. Vaikeaa asiasta teki se, kun kaikilla oli eri näkemys ja mielipide - yhden mielestä minun kuuluisi olla mustatukkainen, toisen mielestä taas kalju. Kolmas ajatteli oman värin sopivan minulle parhaiten. 

Muiden mielipiteiden kuuntelemisen lisäksi olen yrittänyt sulautua joukkoon. Ja vaikka persoonani ja mielipiteideni puolesta se olisi vaikeaa, ulkonäöllä oli helppo huijata olevansa "kuin muut". Oli pitkää tukkaa ja hillittyä pukeutumista. Joukkoon sulautuminen oli siksikin luonnollinen ja helppo valinta, kun paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko vaati sitä, etten saisi herättää liikaa huomiota.

Jossain kohtaa olo ja elo vääränlaisen ulkomuodon kanssa kävi liian tukalaksi ja vaikeaksi. Oli inhottavaa, kun peilistä katsoi takaisin joku muu, kuin minä itse. Silloin päätin valita näyttää itseltäni, välittämättä siitä, mitä muut ovat mieltä. Ja muuthan toki olivat mieltä. Olen saanut kuulla aivan järkyttävän määrän kommentteja ulkonäöstäni. Kun näytän niin erilaiselta ja jännältä ja oudolta ja inhottavalta ja en yhtään naiselta.

”Näytät tosi provosoivalta.”

”Turha ihmetellä negatiivisia kommentteja, itsehän olet päättänyt näyttää tuolta.”

”Miksi näytät noin provosoivalta, jos et muka halua huomiota?”

”Mitä haet ulkonäölläsi?”

En kauheasti pidä kommenteista liittyen ulkonäkööni - positiiviset jutut ovat aina kivoja, mutta negatiivisia en ymmärrä. Vaikka näyttäisin mielestäsi ärsyttävältä tai tyhmältä tai rumalta, miksi se pitää sanoa minulle? Miksi minun ulkonäköni haittaa sinua niin paljon? Miten minun ulkonäkö vaikuttaa elämääsi?

Minä en näytä provosoivalta. Minä näytän miltä näytän, ja jostain syystä sinä provosoidut siitä. En myöskään hae ulkonäölläni mitään - vuosia yritin näyttää ”siltä miltä kuuluu”, kun en halunnut herättää huomiota tai selitellä valintojani. Lopulta oli pakko tehdä päätös siitä, kuuntelenko muita ihmisiä ja paniikkiani, vai alanko vihdoin näyttää itseltäni ja tehdä oloni mukavammaksi omassa kropassani. Minun kuuluu näyttää juuri tältä - ei siksi, että saisin huomiota tai sinä pitäisit näkemästäsi. Vaan siksi, että tämä on minä. Haluan näyttää juuri tällaiselta - itseltäni.

Jos joku minulle tärkeä ihminen kommentoi tai arvostelee ulkonäköäni, otan sen helposti itseeni ja loukkaannun.

En siksi, että en olisi sinut ulkonäköni kanssa, tai se olisi jotenkin arka paikka minulle. En siksi, että minulla olisi huono itsetunto. Vaan siksi, että haluaisin olla teille kaikille näkymätön. Haluaisin olla kaikkea muuta, kuin ulkokuoreni. Haluaisin teidän näkevän mikä minä olen, ja mitä minulla on tarjota tälle maailmalle. Haluaisin ainakin lähimpien ja tärkeimpien ihmisten huomaavan, mikä minä olen - ja keskittyvän vain siihen. Välittämättä ulkonäöstäni.

Minun ulkonäköni on vain minua varten - oma tapani ilmaista itseäni ja purkaa luovuuttani ja visioitani. Oma leikkikenttäni ja taulupohjani. Se ei ole teitä varten. Siksi en myöskään ymmärrä ajatusta siitä, että joku työ tai muu mahdollisuus jäisi saamatta esimerkiksi tatuointien takia.

Minä = minun ajatukset, mielipiteet ja näkemykset, tapani ajatella ja toimia. Tapani kohdella muita.
Minä ≠ miltä näytän, minkä kokoinen olen, millaiset hiukset minulla on tai ei ole.

Haaveilen maailmasta, jossa kaikki saisivat huoletta toteuttaa itseään ja näyttää täysin itseltään. Jossa kaikki saisivat elää sellaisessa kehossa, joka tuntuu omalta. Jossa ei tarvitsisi pelätä ulkopuolelta tulevaa painostusta ja kommentointia liittyen ulkonäköön. Sellaisessa maailmassa meidän kaikkien olisi helpompi elää. Myös sinun, joka sanot minua oksettavaksi tai vääränlaiseksi.

Nimittäin syy sille, että kommentoit ulkonäköäni negatiivisesti ei ole siinä, että näytän tältä. Syy on siinä, että kuvittelet tässä maailmassa olevan - joko sinulle on opetettu, tai olet itse kehittänyt itsellesi - sääntöjä ja rajoja, jotka määrittäisivät, miltä ihmisten kuuluisi näyttää. Tosiasiassahan sellaisia ei ole olemassa. Kaikki niin kutsutut säännöt ja rajat ovat jonkun keksimää, eivätkä mitään absoluuttisia totuuksia.

Mitä jos unohdettaisiin kaikki säännöt ja normit ja ihanteet, ja päätettäisiin kaikki näyttää miltä haluamme. Ilman rajoituksia. Ja antaisimme muidenkin näyttää miltä he haluavat. Koska - kuten sanottua - sääntöjä ei ole. Saat olla juuri sellainen kuin haluat. Ja minäkin saan.

Kalju nainen, hyi vittu

Yleensä olen kyllästynyt hiustyyliini ehkä yllättävänkin nopeasti. Joskus on tyyli vaihtunut viikonkin välein. Tällä kertaa tilanne ei ole se, että en tykkäisi nykyisestä hiustyylistäni, tykkään kovastikin. Nämä mustat pitkät takut ovat aivan täydelliset ja nätit ja ihanat. Mutta jostain syystä nämä eivät tuo minulle enää iloa. Nämä näyttävät ihanalta, mutta eivät tunnu enää siltä. Joten haluaisin leikata hiukset pois.

Minulla ei ole koskaan ollut kaljua tai edes siiliä, ja jotenkin tuntuu oudolta että lopulta päivieni päättyessä en tietäisi, miltä pääni näyttää ilman hiuksia. Haluan tietää. Olen nyt puhunut somessa ja livenäkin asiasta, ja olen kohdannu yllättävän paljon vastustusta. Ihmisillä on edelleen jyrkkiäkin mielipiteitä minun hiuksista. Outoa.

Jotenki vastustan ajatusta siitä että hiukset olisivat "naisen kruunu". Toki ylipäätään kyllä haluan vastustaa kaikkia tuollaisia kuluneita fraaseja ja "totuuksia", joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten toimintatapoihin ja pitämään meitä tietynlaisissa muoteissa ja lokeroissa. Pyritään pienentämään meitä, pitämään meitä hallinnassa.

"Miehet tykkää enemmän pitkistä hiuksista", miehet ovat hyvät sitten ja kasvattavat itselleen pitkät hiukset.

Tämä tulee varmaan edelleen joillekin shokkina, mutta naisella ei pidä olla pitkiä hiuksia. Naisella ei pidä olla hiuksia ollenkaan. Naisen ei pidä olla mitään, tai tehdä mitään.
Sen sijaan nainen saa olla ihan mitä haluaa. Ja nainen saa tehdä ihan mitä haluaa. Ylipäätään ihminen - sinä tai minä - saa olla ja tehdä mitä haluaa. Minä olen nainen, joten minun on helppo kirjoittaa naisen näkökulmasta. Tokikaan nämä - tai mitkään muutkaan - asiat eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia, ei ainakaan pitäisi olla. Helposti vaan hiuksiin liittyvissä asioissa ihmisillä ja yhteiskunnalla on tarkemmat säännöt ja ohjeet naisten, kuin miesten hiuksista. Miksi, sitä en tiedä. Enkä millään lailla ymmärrä tätäkään asiaa.

Sinulle ei ole olemassa mitään muotteja ja rajoituksia joiden mukaan sinun pitäisi elää. Ne, joita saatat pitää muotteina ja rajoituksina, ovat todellisuudessa ihmisten keksimiä, joidenkin mielipiteitä. Sinun ei tarvitse elää niiden mukaan.

Elämästä tulee tuhat kertaa parempaa kun tajuat, että todellisuudessa mikään ei pidättele sua. Ainoastaan sinä ja sinun uskomukset. Sinun uskomukset siitä, että muilla olisi valtaa vaikuttaa sinun päätöksiin.

Toistan itseäni; sinulle ei ole olemassa muotteja ja rajoituksia, vaan saat olla ja tehdä mitä haluat. Älä myöskään aseta muille muotteja siitä, kuinka heidän kuuluu elää, tai miltä heidän kuuluu näyttää. Anna kaikkien olla ihan mitä he haluavat olla. Älä arvostele toisten valintoja ja tapoja elää omaa elämäänsä. Kukaan ei elä täällä miellyttääkseen sinua. Kuten sinäkään et elä täällä miellyttääksesi ketään.

Pidetään esimerkkinä nyt tämä nainen ja kalju -yhdistelmä.
Miksi jonkun - tutun tai tuntemattoman - naisen hiustyyli vaikuttaa sinun elämään? Miten?

Minun kokemuksen mukaan miehiä tämä asia harmittaa eniten. Olen kerran jopa meinannut saada baarissa nyrkistä lyhyiden hiuksieni takia. Minä en elä täällä hiuksieni kanssa siksi, että sinun olisi kiva katsoa minua. Sinunhan ei oikeastaan edes tarvisi katsoa minua. Älä pliis katso. 

Horjuttaako naisen hiuksettomuus jotenkin sinun miehisyyttä? Ei se vankalla pohjalla sitten taida olla.

Tässä - kuten jokaisessa muussakin - tilanteessa kannattaisi miettiä mistä sinun reaktio johtuu. Miksi asia vaikuttaa sinuun? Onko syy tosiaan tutussa (tai jopa tuntemattomassa) naisessa joka leikkaa hiuksensa? Vai voisiko reaktion alkuperä olla ihan sinussa itsessäsi?

Vaikka kyseessä olisi sinun oma kumppani, miten hänen hiustyyli vaikuttaa sinuun? Vaikuttaako se edes? Muuttuuko hän ihmisenä jotenkin? Onko teidän suhde ja kemia hiuksista kiinni? Mikä se sellainen suhde on, joka murenee kun hiukset lyhenee? Olisiko tilanne sama muiden karvojen kanssa? Kulmakarvat, säärikarvat? Kuka nuo säännöt määrittää?

Entä jos tilanne olisi toisinpäin; sinä haluat muuttaa ulkonäköäsi, mutta joku ei suostu siihen. Koetko, että sinun täytyy kuunnella ulkopuolisia? Edes sinun kumppania? Tuntuuko normaalilta ja ymmärrettävältä, että sinun kumppanilla olisi jyrkkä mielipide ulkonäöstäsi? Jos leikkaat hiukset, suhde loppuu? Kuulostaako fiksulta?

On inhottavaa huomata miten vaikeaa ihmisillä on asettua toisen asemaan. Vieläpä näin mitättömässä asiassa, jonka ei pitäisi vaikuttaa muihin ihmisiin mitenkään.

Sinun ei tarvitse itse haluta kaljua voidaksesi asettua kaljun naisen asemaan. Tai naisen, joka haaveilee kaljusta. Tai minun.

Minäkään en ole mies, mutta silti koen, että pystyn helpostikin asettumaan teidän itsestänne epävarmojen, muuttuvan maailman keskellä oman hauraan miehisyytenne kanssa kamppailevien miesten asemaan. Eikö mitään saa enää sanoa! Minä olen taisteluhelikopteri! Krhm.