Olen käsitellyt asiat, juuri siksi pystynkin puhumaan niistä. Jos en pystyisi, se voisi olla hälyttävää. Sillä se saattaisi kertoa siitä, etten ole asioita käsitellyt tai pohtinut.
Ja jos taas toistellaan itsestäänselvyyksiä, niin ”on heissä varmasti ollut hyviäkin puolia, on elämässä ollut hyviäkin asioita” - tottakai on. Jos ei olisi ollut yhtäkään hyvää hetkeä, en varmasti olisi enää täällä. Rajallinen merkkimäärä vaatii typistämään kunkin vuoden tapahtumat hyvin pieneen pakettiin. En voi käyttää tilaa siihen, että kerron, miten aurinko paistoi ja kumppanini hymyili minulle ja se tuntui kivalta. On pakko keskittyä suurimpiin juttuihin, yleisfiilikseen ja kokonaiskuvaan.
Kaikissa elämäni ihmisissä on varmasti ollut hyviäkin puolia. Tosin haluan uskoa, että tajuatte sen ilman erillistä huomautustakin.
Sen lisäksi itsekään en ole mikään pyhimys; olen tehnyt huonoja asioita, valinnut sanani väärin, ollut ärsyttävä ja inhottava.
Tämä ei ole mikään ”asioissa on kaksi puolta” -puheenvuoro, sillä asioissa ei koskaan ole vain kaksi puolta. Asioissa on lukematon määrä eri puolia, saman tilanteen voi nähdä ja selittää lukemattomilla eri tavoilla. Kaikki riippuu siitä, mihin kertoja haluaa huomion kiinnittyvän, ja mitä tarinalla haetaan. Näkökulma valitaan sen mukaan.
Joten lienee sanomattakin selvää, että itsekin olen ollut vajavainen, en lainkaan täydellinen ja virheetön, sillä ei kukaan ole.
Mutta tietynlaiset asiat eivät kumoudu tai lakkaa olemasta, vaikka vastapainoksi tekisi miten paljon hyvää. Väkivalta on väkivaltaa, vaikka välillä tekisit hyviä asioita. Sorto on sortoa, manipulointi on manipulointia ja raiskaus on raiskaus. Huolimatta siitä, mitä kaikkea muuta on tapahtunut.
Siksi teksteissäni keskityin pääpiirteisiin ja suuriin asioihin.
Olen tehnyt itse huonoja asioita. Kaikki elämässäni olleet ihmiset tekivät myös hyviä asioita. Tekivät he myös määrättömän määrän muuta paskaa, mikä ei teksteihin mahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti