Mietin vetovoimaa, erotiikkaa ja mieltymyksiä.

Minuun ei vetoa niinkään ”tässä on minun persereikä(/muna/pillu/orgasmi/akti)”-meininki, vaan mielestäni pervompaa ja eroottisempaa ja kiihottavampaa on, jos joku osaa olla täysin sinut itsensä kanssa; täysin perillä traumoistaan sekä halukas ja kyvykäs kehittämään itseään paremmaksi. Se jos mikä on kuumaa.

Sanoin joskus näin: ”En ole koskaan halunnut virheetöntä kumppania. Vaan kumppanin, joka osaa myöntää virheensä ja kantaa vastuun niistä.” Saman pystyy soveltamaan tähän. Minua ei kiinnosta täydelliset ihmiset (toim. huom. täydellistä ihmistä ei ole) - tai ihmiset, jotka haluavat esittää olevansa täydellisiä ja virheettömiä.

Minua kiinnostaa ja vetää puoleensa ihmiset, jotka ovat tutustuneet itseensä, ja siten osaavat kertoa ja luetella omat virheensä ja vikansa, osaavat avata traumojaan ja selittää, miten ne näkyvät käytöksessä ja tavoissa olla ja elää.

Minua kiinnostaa arkisuus - kaikki loiste ja säihke tulee siitä, mikä olet; ei itse kyhätyistä kulisseista ja keksityistä tarinoista. Minua kiinnostaa koruttomuus, kaadetut kulissit ja rikotut kuvitelmat ja odotukset. Minua kiinnostaa aitous ja rehellisyys, vastuunkanto ja johdonmukaisuus. Valokeila osoittamassa suoraan virheisiin, niiden peittelyn sijaan. Rakastan sitä, ettei yritetä väkisin sopia johonkin muottiin; olla ”kuin muut” tai todistella muille jotain; pitäytyä itse keksityssä tarinassa itsestään ja elämästään.

Rakastan aitoja ihmisiä. Rakastan äärimmäisyyksiin vietyä itsetutkiskelua. Rakastan brutaalia rehellisyyttä itseään kohtaan. Rakastan traumoja, pelkoja ja virheitä. Ja niiden tunnistamista ja myöntämistä.

Aidot ihmiset= 🫶🏼

Feikit ihmiset= 🫶🏼 mut ei mulle

P.S. Kumpi on kuumempi, kiehtovampi ja kiinnostavampi; video laukeamisesta vai video arkisesta, aidosta olemisesta? Turha edes kysyä

P.P.S. Rakastan myös seksiä. Mutta se on minulle paljon syvempää ja merkityksellisempää ja monimutkaisempaa kuin vain muna pilluun. Tarvitsen kaiken tämän yllä selittämäni, ennen kuin seksi tuntuu oikealta ja hyvältä. Kumma juttu ettei se ole kovin usein siltä tuntunut tässä vuosien mittaan. Kun niin äärimmäisen harvaa kiinnostaa syvempi yhteys. Tyydytetään pinnalliset, lihalliset halut, ja se riittää.

Mutta entä jos ei riitä. Mitä jos se on mun sielu joka on horny 🥹

Kalju nainen, hyi vittu

Yleensä olen kyllästynyt hiustyyliini ehkä yllättävänkin nopeasti. Joskus on tyyli vaihtunut viikonkin välein. Tällä kertaa tilanne ei ole se, että en tykkäisi nykyisestä hiustyylistäni, tykkään kovastikin. Nämä mustat pitkät takut ovat aivan täydelliset ja nätit ja ihanat. Mutta jostain syystä nämä eivät tuo minulle enää iloa. Nämä näyttävät ihanalta, mutta eivät tunnu enää siltä. Joten haluaisin leikata hiukset pois.

Minulla ei ole koskaan ollut kaljua tai edes siiliä, ja jotenkin tuntuu oudolta että lopulta päivieni päättyessä en tietäisi, miltä pääni näyttää ilman hiuksia. Haluan tietää. Olen nyt puhunut somessa ja livenäkin asiasta, ja olen kohdannu yllättävän paljon vastustusta. Ihmisillä on edelleen jyrkkiäkin mielipiteitä minun hiuksista. Outoa.

Jotenki vastustan ajatusta siitä että hiukset olisivat "naisen kruunu". Toki ylipäätään kyllä haluan vastustaa kaikkia tuollaisia kuluneita fraaseja ja "totuuksia", joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten toimintatapoihin ja pitämään meitä tietynlaisissa muoteissa ja lokeroissa. Pyritään pienentämään meitä, pitämään meitä hallinnassa.

"Miehet tykkää enemmän pitkistä hiuksista", miehet ovat hyvät sitten ja kasvattavat itselleen pitkät hiukset.

Tämä tulee varmaan edelleen joillekin shokkina, mutta naisella ei pidä olla pitkiä hiuksia. Naisella ei pidä olla hiuksia ollenkaan. Naisen ei pidä olla mitään, tai tehdä mitään.
Sen sijaan nainen saa olla ihan mitä haluaa. Ja nainen saa tehdä ihan mitä haluaa. Ylipäätään ihminen - sinä tai minä - saa olla ja tehdä mitä haluaa. Minä olen nainen, joten minun on helppo kirjoittaa naisen näkökulmasta. Tokikaan nämä - tai mitkään muutkaan - asiat eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia, ei ainakaan pitäisi olla. Helposti vaan hiuksiin liittyvissä asioissa ihmisillä ja yhteiskunnalla on tarkemmat säännöt ja ohjeet naisten, kuin miesten hiuksista. Miksi, sitä en tiedä. Enkä millään lailla ymmärrä tätäkään asiaa.

Sinulle ei ole olemassa mitään muotteja ja rajoituksia joiden mukaan sinun pitäisi elää. Ne, joita saatat pitää muotteina ja rajoituksina, ovat todellisuudessa ihmisten keksimiä, joidenkin mielipiteitä. Sinun ei tarvitse elää niiden mukaan.

Elämästä tulee tuhat kertaa parempaa kun tajuat, että todellisuudessa mikään ei pidättele sua. Ainoastaan sinä ja sinun uskomukset. Sinun uskomukset siitä, että muilla olisi valtaa vaikuttaa sinun päätöksiin.

Toistan itseäni; sinulle ei ole olemassa muotteja ja rajoituksia, vaan saat olla ja tehdä mitä haluat. Älä myöskään aseta muille muotteja siitä, kuinka heidän kuuluu elää, tai miltä heidän kuuluu näyttää. Anna kaikkien olla ihan mitä he haluavat olla. Älä arvostele toisten valintoja ja tapoja elää omaa elämäänsä. Kukaan ei elä täällä miellyttääkseen sinua. Kuten sinäkään et elä täällä miellyttääksesi ketään.

Pidetään esimerkkinä nyt tämä nainen ja kalju -yhdistelmä.
Miksi jonkun - tutun tai tuntemattoman - naisen hiustyyli vaikuttaa sinun elämään? Miten?

Minun kokemuksen mukaan miehiä tämä asia harmittaa eniten. Olen kerran jopa meinannut saada baarissa nyrkistä lyhyiden hiuksieni takia. Minä en elä täällä hiuksieni kanssa siksi, että sinun olisi kiva katsoa minua. Sinunhan ei oikeastaan edes tarvisi katsoa minua. Älä pliis katso. 

Horjuttaako naisen hiuksettomuus jotenkin sinun miehisyyttä? Ei se vankalla pohjalla sitten taida olla.

Tässä - kuten jokaisessa muussakin - tilanteessa kannattaisi miettiä mistä sinun reaktio johtuu. Miksi asia vaikuttaa sinuun? Onko syy tosiaan tutussa (tai jopa tuntemattomassa) naisessa joka leikkaa hiuksensa? Vai voisiko reaktion alkuperä olla ihan sinussa itsessäsi?

Vaikka kyseessä olisi sinun oma kumppani, miten hänen hiustyyli vaikuttaa sinuun? Vaikuttaako se edes? Muuttuuko hän ihmisenä jotenkin? Onko teidän suhde ja kemia hiuksista kiinni? Mikä se sellainen suhde on, joka murenee kun hiukset lyhenee? Olisiko tilanne sama muiden karvojen kanssa? Kulmakarvat, säärikarvat? Kuka nuo säännöt määrittää?

Entä jos tilanne olisi toisinpäin; sinä haluat muuttaa ulkonäköäsi, mutta joku ei suostu siihen. Koetko, että sinun täytyy kuunnella ulkopuolisia? Edes sinun kumppania? Tuntuuko normaalilta ja ymmärrettävältä, että sinun kumppanilla olisi jyrkkä mielipide ulkonäöstäsi? Jos leikkaat hiukset, suhde loppuu? Kuulostaako fiksulta?

On inhottavaa huomata miten vaikeaa ihmisillä on asettua toisen asemaan. Vieläpä näin mitättömässä asiassa, jonka ei pitäisi vaikuttaa muihin ihmisiin mitenkään.

Sinun ei tarvitse itse haluta kaljua voidaksesi asettua kaljun naisen asemaan. Tai naisen, joka haaveilee kaljusta. Tai minun.

Minäkään en ole mies, mutta silti koen, että pystyn helpostikin asettumaan teidän itsestänne epävarmojen, muuttuvan maailman keskellä oman hauraan miehisyytenne kanssa kamppailevien miesten asemaan. Eikö mitään saa enää sanoa! Minä olen taisteluhelikopteri! Krhm.