Seksuaalinen suuntautuminen ja vetovoima.

Olen pohtinut paljon seksuaalisuuttani ja sitä, millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetoa.

Tämän hetkisestä tilanteestani käsin asiaa tarkastellessani tuntuu, etten koe taikka pysty kokemaan vetoa miehiä kohtaan. Tarkoittaako se vain cismiehiä, tarkoittaako se toksista maskuliinisuutta toistavia miehiä, tarkoittaako se kaikkia peniksellisiä - en tiedä. En osaa juuri nyt määritellä sen tarkemmin, mitä tarkoitan ”miehillä”.

En osaa myöskään vielä sanoa varmaksi, olenko koskaan kokenut vetoa miehiä kohtaan; olenko vain kuvitellut, että niin kuuluu tehdä, ja siksi keksinyt jotenkin keinon löytää tieni miehen vierelle.

Enkä osaa sanoa, millaista vetoa tarkoitan - ehkä seksuaalista tai romanttista.

Sen tiedän, että kaipaan naista - naisen kosketusta, lempeyttä, hyvyyttä ja empatiaa. Kaipaan tunnetaitoja, itsereflektiota, samankaltaisuutta ja aitoa vetoa toista ihmistä kohtaan.

Tai oikeastaan en osaa edes sanoa, onko tämä ollenkaan sukupuoliasia; pidänkö vain tietynlaisista piirteistä - piirteistä, jotka yleisimmin löytyvät naisista tai muista kuin miehistä.

Ehkä kaipaan itseni kokoista ja muotoista ihmistä. Ihmistä, joka on joutunut pelaamaan samaa paikkaa tässä yhteiskunnassa ja maailmassa ja ihmissuhteissa. Joka ymmärtää, millaista on kasvaa ja elää tyttönä ja naisena. Joka huolehtii ja hoivaa. Kun molemmat ottavat miellyttäjän ja hoivaajan roolin, kumpikaan ei ole valta-asemassa - olisimme vihdoin samalla viivalla. Oikeasti.

Ehkä kaipaan hyväksyntää, ymmärrystä ja molemminpuolista kunnioitusta. Kaipaan toveruutta ja kumppanuutta.

Näitä asioita en ole miehistä löytänyt, ja siksi uskon, että minun ei ole tarkoitus miehen kanssa olla. Ehkä minun on tarkoitus olla yksin? Täysin mahdollista.

Naisen paikka.

Sanoin edellisessä tekstissäni miten rakastan sitä, että saan ottaa huomiota ja katseita vastaan ilman, että se velvoittaisi minua tekemään tai antamaan mitään.

Uskoisin, että jokainen naisoletettu tietää, mistä puhun. Miten väsyttävää ja uuvuttavaa on, kun joudut - olet joutunut lapsesta saakka - miettimään olemisesi ja tekemisesi tarkasti, ettet vain anna vääriä signaaleja.

Mietitään asiaa nais-mies-asetelmana, sillä sitä se yleensä on.

Miehet innokkaasti etsivät ja löytävät merkkejä ja signaaleja naisen haluista - joita ei usein edes ole. Jo pelkkä asuvalinta voi miehen aivoissa kääntyä vihreäksi valoksi, suostumukseksi ja pyynnöksi.

Puhuin kerran erään miespuolisen läheiseni kanssa baarikulttuurista (joka on yksi naurettava peli jo itsessään). Hän kysyi, tykkäänkö pelata silmäpeliä miesten kanssa, nimittäin hän tekee sitä naisten kanssa. Viihdyttävää, kevyttä hauskanpitoa. Niin varmaan.

Aluksi hämmennyin ja ehkä vähän suutuin. Enhän minä ole naisoletettuna voinut sellaista tehdä, naurettavaa edes kysyä.

Naisena sinun täytyy jatkuvasti olla varuillasi miesten kanssa. Ettet vain vahingossa anna ymmärtää, sillä sitten sinun täytyy myös ymmärtää antaa. Et voi pelata harmitonta silmäpeliä, sillä mies saattaa ottaa sen vihreänä valona - kutsuna sänkyyn.

On vaarallista antaa miehelle vääriä merkkejä. Sillä mies - varsinkin tullessaan lopulta torjutuksi - voi suuttua, sekä pahimmassa tapauksessa raiskata tai tappaa. Harva (yö)elämässä tapaamani mies on hyväksynyt eitä vastaukseksi.

Harmittomatkin pelit muuttuvat vaarallisiksi, jos olet nainen tai naiseksi miellettävissä, ja vastapuoli on mies.

Siksi tuntuu ihanalta, kun joskus saa ottaa huomiota vastaan ilman velvollisuuksia ja vastapalveluksia. Ilman pelkoa siitä, että jos pidän kiinni rajoistani, minut voidaan tappaa.

Olen kerran feikannut orgasmin.

Jotta toinen lopettaisi, ja pääsisin pois tilanteesta. Aika sairasta, että pitää tehdä moista, suoraan sanominen kun ei ole vaihtoehto. Mieshän voi suuttua. Tämä pelko johtuu osittain siitä, että pelkään jo lähtökohtaisesti miehiä, mutta myös siitä, että monet ovat oikeasti suuttuneet kieltäytyessäni seksistä.

Lapseni halasi eilen koulukaveria, joka ei selkeästi pitänyt eleestä. Ojensin heti, että pitää kysyä lupa, esimerkiksi että halataanko, tai saanko halata. Ja jos toinen kieltäytyy, vastataan vaikkapa okei, ja annetaan asian olla. Koska eihän sinulla lähtökohtaisestikaan ole lupaa tai oikeutta kajota toiseen. Mutta missä vaiheessa niin monelle ihmiselle on syntynyt ajatus siitä, että sellainen lupa ja oikeus olisikin olemassa?

Missä vaiheessa poikien ja miesten päähän syntyy ajatus, että heillä olisi lupa ja oikeus koskea toiseen ilman suostumusta; halata, kouria, kosketella. Jos toinen kieltäytyy, on lupa ja oikeus suuttua - minullahan pitäisi olla oikeus koskea sinuun, jos haluan.

Saman olen huomannut parisuhteissa, ja ilman suhteitakin. Oikeus naisen kehoon tunnutaan kokevan jotenkin omaksi; jos nainen ei halua seksiä, hänelle voi suuttua. Häntä voi syyllistää, haukkua ja painostaa. Täytyisihän hänen muistaa ja ymmärtää, että miehellä on oikeus koskea milloin haluaa.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta harrastaa seksiä kanssasi. Ei, vaikka olisitte parisuhteessa. Sinulla ei ole oikeutta muiden kehoihin.

Miksi sinun halusi olisivat tärkeämmät kuin toisen rajat? Minkälainen ihminen haluaa harrastaa seksiä naisen kanssa, jonka tietää olevan tilanteessa vastentahtoisesti - painostettuna tai pakotettuna? Hyi? Jos painostat ja syyllistät toista suostumaan kanssasi seksiin, se ei ole suostumus.

*

Enkä edes aloita siitä, miten naisilla on aina pää kipeä ;-) Sehän onkin hulvattoman hauska vitsi, että me eletään maailmassa, jossa naisten täytyy keksiä tekosyitä sille, ettei halua naida. Kun pelkkä ei ei koskaan riitä. Miehillehän voi tulla vaikka suru puseroon.

Pelkään vihaisia miehiä.

Tai ehkä ihmisiä ylipäätään, mutta varsinkin miehiä.

Pelkään loukkaantuneita ja pettyneitä miehiä. Pelkään surullisia miehiä. Pelkään miehiä, jotka huokailevat äänekkäästi. Jotka sulkevat ovet vähän turhan voimakkaasti. Jotka pitävät mykkäkoulua. Jotka väittävät, ettei mikään ole vialla - vaikka heistä selkeästi näkee, ettei kaikki ole hyvin. Jotka eivät osaa sanoittaa vaikeita tunteitaan, joten he tulevat näyttämään ne eri tavoin.

Vatsanpohjasta kouraisee, sydän hakkaa tuplanopeutta. Pelkään miehiä.

Olen lukuisia kertoja saanut nähdä, miten miesten tunnepurkaukset voivat johtaa sairaisiin tekoihin; huutoa, haukkumista, väkivaltaa, tappouhkauksia, raiskauksia. Puhelin viedään, tavaroita rikotaan ja heitellään, pidetään kotona väkisin, revitään vaatteista. Hakataan nyrkillä seinään tai toiseen ihmiseen.

”Negatiivisia” tunteita tuntevat - vihaiset, pettyneet, loukkaantuneet, surulliset - miehet ovat olleet elämässäni suurin uhka. Uhka, jolta minun täytyy suojata itseni ja muut.

On olemassa varmasti paljon ihmisiä, jotka osaavat käsitellä ja sanoittaa tunteensa ja siten eivät varmasti käyttäytyisi väkivaltaisesti muita kohtaan. Mutta on myös paljon heitä, jotka eivät osaa. En voi etukäteen tietää miten toimit, joten turvallisempaa on varoa kaikkia.

Pelkään miehiä, ja se vaikuttaa useissa tilanteissa käytökseeni ja puheisiini. En halua aiheuttaa toisille negatiivisiksi miellettyjä tunteita, koska en välttämättä kestä niiden seurauksia.

Koitapa tässä nyt sitten