Syklit.

Sanoin siitä, miten neljäs seitsemän vuoden sykli on nyt päättymässä.

Ensimmäiset seitsemän vuotta olin lapsi. Olin sosiaalinen ja esiintymishaluinen, sekä kiltti, empaattinen ja hassu. Pidin esiintymisestä ja huomion keskipisteenä olemisesta. Puhuin paljon, en arastellut muita ihmisiä tai uusia tilanteita.

Ikävuodet 7-14 olin hiljaa. Todistin väkivaltaa kotona, suhtauduin siihen ihan erilailla kuin muut lapset, mikä sai minut entistä vahvemmin ajattelemaan, että kukaan ei ole kuin minä. Kukaan ei ymmärrä, mitä täällä oikeasti tapahtuu. Tarkkailin tilanteita ja ihmisiä ulkopuolelta, osallistumatta itse mihinkään. Hoidin pikkusisaruksia sekä tuttavaperheiden lapsia. Hoidin koulutehtävät tunnollisesti, pyrin täydellisyyteen ja ruoskin itseäni virheistä. Vihasin epäoikeudenmukaisuutta ja epäreiluutta. Vihasin väkivaltaa.

Seuraava sykli, ikävuodet 14-21 olivat edelleen täynnä sekasortoa, väkivaltaa ja miesten valta-asemaa. Väkivalta silmieni edessä oli lähes päivittäistä. Masennuin, olin itsetuhoinen. Miehet sanelivat millainen olen ja saan olla. Miehet määräsivät kaikesta. Minua lyötiin, kiusattiin ja alistettiin. Löysin kaikkeen syyt itsestäni. Alistuin osaani, kuvittelin ansaitsevani kaiken pahan. Toivoin kuolevani. Olin hukassa.

Ikävuodet 21-28 vahvistuin ja löysin oman sisäisen voimani ja ääneni. Aloin tajuta, että syyt kaikkeen löytyivätkin itseni ulkopuolelta. Syy kiusaamiseen ei ollutkaan minussa, vaan kiusaajassa itsessään. Sain lapsen. Vaadin pahantekijöitä tilille ja vastuuseen teoistaan. Sain paniikkikohtauksia. Aloin rakastaa itseäni, ja pitää omia puoliani. Muut edelleen saivat kohdella minua huonosti, mutta tiesin, ettei vika löydy minusta. Aloin tunnistaa traumojani. Kehitin itseäni ihmisenä paremmaksi. Hoidin itseni terapian avulla pois pahimmasta kuopasta. Tajusin, etten ole hetero tai nainen. Valmistuin. Muutin uuteen kaupunkiin uusien ihmisten keskelle. Aloitin työt.

Ja nyt alkaa ihan uusi aika elämässä. Minua ei enää kohdella huonosti, olen liian arvokas kynnysmatoksi. Tiedoks vaan 💅🏼

Synttärit.

Tänään minulla on synttärit - neljäs seitsemän vuoden sykli päättyy.

Tuntuu - on jo pitkään tuntunut - tosi vahvasti siltä, että olen syntymässä uudestaan; että muutun ihmisenä valtavasti ja loksautan suuren määrän palasia vihdoin paikoilleen.

Vaikka olen toki muuttunut ihan jatkuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Kolme vuotta sitten päätin lopettaa autopilotilla kulkemisen, ja aloin aktiivisesti ja intensiivisesti työstämään traumojani ja etsiskelemään mielipiteitäni, arvojani, rajojani sekä todellista itseäni ja syvintä olemustani. Sitä olen tehnyt kiihtyvällä tahdilla ensin psykologin avustuksella, nyt viimeisen puoli vuotta ihan yksin. Tai toki olen saanut apuja ja näkökulmia myös ystäviltäni sekä kumppaniltani.

Kuten sanottua, tuntuu, että suuria muutoksia on tapahtumassa. Monet asiat ovat selkeästi tulleet päätökseensä; olen viime aikoina nähnyt toisaalta edessäni vain umpikujia, mutta tiedän niiden lopulta muuttuvan uusiksi, avattaviksi oviksi.

Tein viime viikolla päätöksen jättää selittelyn, asioiden selvittelyn, ja muiden huonon käytöksen liiallisen ymmärtämisen pois - tai ainakin vähemmälle. Päätin alkaa kuunnella itseäni joka hetki, päätin olla joustamatta ja venymättä äärimmäisyyksiin muiden yrittäessä polkea rajojani. Minun täytyy muuttua, jotta elämäni ja olotilani muuttuvat.

Eilen tuli tasan kuukausi siitä, kun aloin kirjoittaa ylös jokaisen itkuni ja niiden syyt. Itkin kuukauden aikana 73 kertaa. Minun täytyy muuttua.