Säännöt.

Tuntuu, että on olemassa ihan loputon määrä kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja, joita kuuluisi noudattaa. Jos et noudata, sinua pidetään automaattisesti huonompana, sosiaalisesti kömpelönä, nolona tai tyhmänä. Näitä sääntöjä ei kerrota missään. 

En osaa esimerkiksi small talkia. En osaa erotella asioita, joista voi puhua tuntemattomien kanssa, ja asioita, joista jostain syystä ei voi. Itsehän voin kyllä puhua säästä - mutta ihan yhtälailla voin puhua lapsuuden pahimmista traumaattisista kokemuksista. Voin kertoa kassajonossa takana jonottavalle seksielämästäni ja parisuhteeni ongelmista.

Miksi näitä rajoja ja sääntöjä on? Miksi pitäisi pysyä pintatasolla? Miksen voi jakaa mitä vain? Kuka määrittää nämä säännöt?

Otetaan toiseksi esimerkiksi bussilla kulkeminen. Miksi missään ei kerrota, että oven eteen pitää siirtyä jo, kun lähestytään pysäkkiä? Että poistuminen tapahtuu mieluiten takaovesta? Ettei kenenkään viereen mennä, jos muuallakin on tilaa?

Itselleni sääntöjen seuraaminen ja noudattaminen ei ole ongelma - pidän kovasti siitä, jos on selkeät ja tarkat säännöt ja rajat, joiden puitteissa toimitaan. Ahdistun erittäin paljon siitä, jos säännöistä lipsutaan, niitä ei noudateta, ja yhtäkkiä sitä katsotaankin sormien läpi.

Mutta mikä järki on säännöissä, joita ei kerrota missään? 

Tämä maailma on täynnä sääntöjä ja sosiaalisia normeja, jotka siirtyvät ilmeisesti äidinmaidossa sukupolvelta toiselle. Minulle on siirtynyt lähinnä taito välttää mielikuvitushelvettiin joutuminen. En osaa toimia oikeassa maailmassa. Mistä te opitte miten kussakin tilanteessa toimitaan?? Missä sääntökirja??? Kuvittelenko kaiken???? Mitä vit?????

Olenko hullu?

Varmasti. Vähän jopa raivostuttaa kuulla jatkuvasti supattelua tarkoitusperistäni ja tavastani olla ja elää, miten olen ”sekaisin”, epäilyä siitä ettei minulla olisi ”minkäänlaista filtteriä”, vaan typeryyksissäni suoltaisin tänne kaiken elämästäni.

Olen jo aiemmin yrittänyt tätä avata, mutta kerrataas vielä:

•En jaa tänne mitään vahingossa, epähuomiossa tai siksi, etten sekoilultani osaa olla jakamatta.

•Suunnittelen postauksiani etukäteen, seison kaikkien sanojeni takana.

•Se mitä somessa minusta näkyy, ei ole kaikki. Läheskään. Minulla on paljon juttuja, tasoja, kertomuksia ja kokemuksia. Avaan niitä teille parhaani mukaan. Mietin ja pohdin kaikkea ihan joka sekunti. En kulje autopilotilla, siksi mukaan tarttuu kokemuksia ja asioita, joita pohtia ja joista kirjoittaa.

•Some on täynnä kulissia - rakennettua, siloteltua kuvaa ihanne-elämästä - joka on siis kaukana totuudesta. Lukemattomasti tilejä, joissa toistuu samat kuvat ja kaavat, toisten kopiointia ja matkimista, harvoin mitään aitoa ja oikeaa. En pidä siitä.

•Haluan puhua. Haluan kertoa elämästäni, haluan kirjoittaa. Haluan näyttää aitoja asioita elämästäni, haluan olla rehellinen.

Tämä maailma on täynnä kaavoja, sääntöjä, normeja, ihanteita ja kulisseja, joita yksi jos toinenkin yrittää epätoivoisesti täyttää ja seurata. Minä en halua. Haluan rohkaista muitakin olemaan oma itsensä; puhumaan totta, olemaan aito, rehellinen ja avoin. Ymmärrän, että se saattaa pelottaa ja sitä kautta myös suututtaa ja ärsyttää. Mieti, miksi se tuntuu siltä. Kertooko tunteesi oikeasti lopulta minusta yhtään mitään? Vai kertookohan se vain sinusta.

Olisikohan aika unohtaa olemattomat säännöt ja normit, ja alkaa itsekin elää? Kukaan ei estä sinua. Paitsi sinä itse.

Täällä on tilaa meille kaikille, myös minulle.

Juotko maitoa?

Miksi?

Kuulin joskus nerokkaan argumentin maidonjuonnin puolesta; ”jos kävisit joskus maitotilalla, huomaisit, miten onnellisia lehmät ovat päästessään lypsykoneeseen - he suorastaan nauttivat siitä”.

Tottakai nauttivat. Kukapa ei tykkäisi, kun saa maidosta pinkeät ja kipeät tissit tyhjiksi. Se ei silti tarkoita, että maitoa pitäisi juoda, nimittäin vielä enemmän lehmät nauttisivat siitä, etteivät tissit ole täynnä maitoa ihmisille juotettavaksi. Ihminen ei tarvitse maitoa, kaikki supertärkeät kalsiumit ja muut saa muualtakin.

Sitten vielä yksi juttu (ei liity muihin lehmiin mitenkään) - minulta tulee tisseistä maitoa. Oikein kunnolla, tarvittaessa suihkuten. Tämä johtuu siis lääkityksestä, joka minulla on paniikkiin ja ahdistukseen. Minulle sanottiin, että jos maitoa tulee näin kovasti niin lääkitys pitäisi lopettaa. En halunnut, koska olen silti huomannut selkeän muutoksen paniikin kanssa.

Ja sitäpaitsi, mikä oikeus minulla olisi valita tuotanko maitoa vaiko en, ettehän te aasit kysy lehmiltäkään haluavatko he tuottaa teille janojuomaa. Ettekä muuten kysy juuri siksi, että eivät he haluaisi. En haluaisi minäkään. Ei nimittäin tunnu kivalta - eri asia, jos sitä olisi oma pienokainen juomassa. Mutta ei ole. Ei minulla, eikä lehmillä.

P.S. Tämä oli vitsi, saat kyllä hyvällä omallatunnolla edelleen juoda lehmänmaitoa. JOS OLET VASIKKA.

P.P.S. Hävetkää vähän. Ette nimittäin tarvi maitoa mihinkään.

P.P.P.S. laita DM jos haluat edelleen juoda maitoa nimittäin tästälähin teille on tarjolla vain minun tuottamaa

Hyväksytään faktat.

Viime aikoina on ollut hieman helpompaa elää. Otan kaiken irti muutamasta vapaatunnista joka päivä - en enää jaksa vakuutella itselleni, että olisin onnistunut ja hyvä ihminen vain, jos olisin joka päivä kahdeksan tuntia töissä. Kun en pysty siihen, eikä minun tarvitsekaan juuri nyt pystyä.

Pointtina ei ehkä koskaan ollutkaan se, että milloin opin olemaan kuin muut ja tuottava yhteiskunnan jäsen ja samoilla eväillä ja lähtökohdilla varustettu kuin muut, vaan se, että milloin hyväksyn, etten ole.

Tämä maailma ja tämä yhteiskunta antoi isäni hakata äitiäni - tietäen, että siellä oli kymmenen alaikäistä lasta katsomassa ja imemässä kaikki sairaat käytösmallit ja esimerkit itseensä. Kukaan ei puuttunut tai edes yrittänyt oikeasti saada sitä loppumaan.

On turha odottaa, että nyt pystyisin olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Kuin olisin saanut turvallisen lapsuuden ja vain hyviä esimerkkejä ja eväitä kotoa mukaan. Kuin tietäisin, miten tässä maailmassa eletään. Kuin tietäisin, miltä tuntuu olla turvassa.

Niin kauan, kun tämä systeemi ja yhteiskunta suojelee väkivaltaisia sekopäämiehiä, niin kauan on kohtuutonta odottaa, että kaikki pystyisivät täyttämään järjettömät odotukset, joita ihmisille on asetettu. On kohtuutonta odottaa, että pystyisin tyhjentämään muistini ja elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikenlaista nimittäin tapahtui.