Ajaudun yleensä yhteen voimakastahtoisten ihmisten kanssa - sellaisten, jotka pitävät kynsin hampain kiinni omista näkemyksistään, ja jotka löytävät kaikkeen syyn mieluiten jostain muualta kuin itsestään.
Minä taas olen päinvastainen. Haluaisin kovasti miellyttää, ja olla sellainen kuin toinen haluaa. Löydän helposti syyt kaikkeen itsestäni - vaikka järjellä tietäisin, että toinen on mokannut. Ajattelen helposti, että perimmäinen syy on silti minussa, olen ehkä liian ärsyttävä tai tylsä, ehkä liian laiska tai ruma tai outo. Tai ehkä olen liian herkkä, ja siksi koin hänen tekonsa väärinä. Minusta saa liian helposti kynnysmaton.
Haluaisin, että asia olisi toisin. Ja välillä yritänkin pyristellä vastaan. Toivoisin vain, että kukaan ei yrittäisi puskea omia mielipiteitään ja näkemyksiään läpi - sillä läpi ne varmasti menevät. Mutta samalla hukkaan itseäni, ja lopulta tulen ottamaan etäisyyttä kyseisiin ihmisiin. Haluaisin rauhaa ja tilaa kehittää omat näkemykseni, ja pitää kiinni niistä. Haluaisin rauhaa ja tilaa olla oma itseni.
Olen heikko, herkkä ja haavoittuvainen. Jos vihaat niitä puolia minussa, tulen lopulta vihaamaan sinua. Voin luvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti