Tai ehkä ihmisiä ylipäätään, mutta varsinkin miehiä.
Pelkään loukkaantuneita ja pettyneitä miehiä. Pelkään surullisia miehiä. Pelkään miehiä, jotka huokailevat äänekkäästi. Jotka sulkevat ovet vähän turhan voimakkaasti. Jotka pitävät mykkäkoulua. Jotka väittävät, ettei mikään ole vialla - vaikka heistä selkeästi näkee, ettei kaikki ole hyvin. Jotka eivät osaa sanoittaa vaikeita tunteitaan, joten he tulevat näyttämään ne eri tavoin.
Vatsanpohjasta kouraisee, sydän hakkaa tuplanopeutta. Pelkään miehiä.
Olen lukuisia kertoja saanut nähdä, miten miesten tunnepurkaukset voivat johtaa sairaisiin tekoihin; huutoa, haukkumista, väkivaltaa, tappouhkauksia, raiskauksia. Puhelin viedään, tavaroita rikotaan ja heitellään, pidetään kotona väkisin, revitään vaatteista. Hakataan nyrkillä seinään tai toiseen ihmiseen.
”Negatiivisia” tunteita tuntevat - vihaiset, pettyneet, loukkaantuneet, surulliset - miehet ovat olleet elämässäni suurin uhka. Uhka, jolta minun täytyy suojata itseni ja muut.
On olemassa varmasti paljon ihmisiä, jotka osaavat käsitellä ja sanoittaa tunteensa ja siten eivät varmasti käyttäytyisi väkivaltaisesti muita kohtaan. Mutta on myös paljon heitä, jotka eivät osaa. En voi etukäteen tietää miten toimit, joten turvallisempaa on varoa kaikkia.
Pelkään miehiä, ja se vaikuttaa useissa tilanteissa käytökseeni ja puheisiini. En halua aiheuttaa toisille negatiivisiksi miellettyjä tunteita, koska en välttämättä kestä niiden seurauksia.
Koitapa tässä nyt sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti