Sanoin vuoden 2023 tekstissä, että mieheni joutuu vastaamaan muiden tekemisistä.
Tarkoitin sitä, että menneisyydestäni johtuen olen nykyään hyvin tarkka rajoistani, hyvin tarkka siitä, ettei niitä ylitetä ja että minua kohdellaan hyvin. En siedä minkäänlaista ilkeyttä, epäjohdonmukaisuutta tai asioiden vääristelyä. Pienintäkään. En aio enää kantaa vastuuta muiden tekemisistä tai muiden tunteista, omieni kustannuksella.
En vaadi häntä tilille muiden teoista. En esimerkiksi syytä häntä pettämisestä - sen kun teki eksäni, ei hän.
Syytän häntä ainoastaan hänen omista sanoistaan ja teoistaan. Mutta jotka traumoistani johtuen sattuvat enemmän, kuin ehkä muuten sattuisivat. Ilman traumojani en ehkä huomaisi niin herkästi, jos joku ylittää rajani. Ilman traumojani minun ei ehkä tarvitsisi olla niin tarkka siitä, miten minua kohdellaan. Ei tarvitsisi takertua jokaiseen yksityiskohtaan, ja nostaa niitä tapetille aina uudestaan.
Tiedän, mihin miehet pystyvät, siksi minun täytyy puuttua pienimpäänkin vääryyteen.
Nimittäin en aio enää sietää yhtään paskaa yhdeltäkään mieheltä. En aio enää pyydellä anteeksi sitä, että loukkaannun ilkeistä sanoista ja teoista. En aio enää hyväksyä asetelmaa, jossa toinen on kuningas ja minä mikä lie - kynnysmatto tai pelkkää ilmaa.
Vierelläni on tästälähin paikka ainoastaan lempeälle, rakastavalle ja empaattiselle ihmiselle. Kohtelet minua hyvin, tai poistut elämästäni. Siitä en aio enää joustaa.
Nyt kun tiedätte entistä enemmän elämässäni tapahtuneita - miesten tekemiä - asioita, ymmärrätte varmaan paremmin, miksi ajattelen näin ja miksi olen näin jyrkkä, joustamaton ja mustavalkoinen.
Minun on pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti