Toivun.

Kuten Instagramin stooreissa kerroin, lauantaina join alkoholia ystäväni synttäreillä.

Kuten stooreissa en kertonut, olin ison osan illasta täysin alasti, kiitos juomapelin. Halusin kokeilla, millaista se olisi. Ja sehän oli juuri sellaista kuin toivoin - sain olla täysin rauhassa, kukaan ei lääppinyt, esineellistänyt tai kommentoinut inhottavasti. Tällaisia hetkiä haluan ja tarvitsen kaiken kokemani jälkeen.

Oli ihana hetkeksi saada muuta ajateltavaa, ikään kuin sammuttaa jatkuva pohdinta. Tiedän ettei se koko kuvassa ollut hyvä juttu, sillä alkoholi lisää ahdistusta ja masentuneisuutta. Mutta tarvitsinkin vain hetkellisen paussin tästä kaikesta.

Olen puhunut paljon ihmisten kanssa. Hetki hetkeltä minuuteni vahvistuu, ikään kuin oikeasti opettelisin ääriviivojani uudelleen. Opettelen, mitkä ajatukset olivatkaan omiani, mitkä toisen. Mitä itse ajattelenkaan itsestäni, ja millaisena itseni näen - jos saan täysin unohtaa toisen kommentit ja loukkaukset.

Kävin toisen kerran terapiassa, kuulin häneltä juuri sellaisia kommentteja kuin tarvitsinkin kuulla. Sain entistä enemmän vahvistusta omille ajatuksilleni.

Näen koko ajan selvemmin, mitä kaikkea minulle tehtiin ja miten lukuisilla tavoilla menin rikki. Onnekseni siedin vain vuoden, enkä yhtään enempää. Rajojen vetämisessä kesti liian kauan, mutta lopulta silti osasin tehdä sen. Ehken olekaan ihan toivoton tapaus, vaikka viime viikkoina onkin ajoittain siltä tuntunut.

Olen koettanut tehdä kodista enemmän itseni näköistä paikkaa. Nyt kun vihdoin minulla on taas koti; paikka, jossa olen turvassa, ja jossa voin rauhoittua ja levätä.

Toivun ja paranen, ja lopulta näen tämänkin ajanjakson vain tarpeellisena oppituntina. Selkeästi tarvitsin vielä tämän yhden kerran. Toivottavasti se riitti.

Ensimmäinen viikonloppu eron jälkeen.

Viime viikonloppu oli aivan ihana. Tuli myös tarpeeseen pidemmät vapaat.

Lauantain vietin koko päivän kahden ystäväni seurassa. Monta kertaa päivän aikana havahduin siihen, miten minulla oli äärimmäisen helppo ja hyvä fiilis, pitkästä aikaa. Helppo hengittää ja sanoa ääneen kaikki mitä mieleen tulee. Ei tappelua, ei syyllistämistä, ei piilomerkityksien etsimistä, ei analysointia, sillä näiden ihmisten seurassa pystyn luottamaan siihen, että olen turvassa.

Monta kertaa päivän aikana havahduin siihen, miten toivoin, ettei tuo päivä päättyisi koskaan. Että saisin jäädä siihen hyväksyttyyn, ymmärrettyyn, nähtyyn ja kuultuun oloon; tunteeseen siitä, että olen oikeassa paikassa ja oikeassa seurassa.

Varovasti leikittelin ajatuksella, että ehkä tällaisia fiiliksiä olisi jatkossa tulossa enemmänkin. Ehkä tämä oli vasta esimakua siitä, millaisia tunteita saisin tuntea, ehkä tämä hyvä olo voisikin olla jatkuvaa.

Mutta saadakseni kaiken tuon, mistä salaa haaveilen, minun täytyy päästää irti siitä, mikä ei palvele minua tai mielenterveyttäni. Täytyy päästää irti kuvitelmasta, että kaikki paha voisi vielä muuttua hyväksi. Kuvitelmasta, että voisin rakkaudellani parantaa ja muuttaa ihmisiä.

Eilisiltaan saakka tuo kaikki on ajoittain tuntunut liian suurelta askeleelta - minusta ei vain ole siihen. Eilen illalla eräs ystäväni lähetti minulle linkkejä, joiden takaa paljastui täydellistä kuvailua viimeisestä vuodestani. Järkytyin, vaikka kai minun olisi pitänyt jo tietää minkä kanssa olen ollut tekemisissä.

Kerron kaikesta myöhemmin lisää. Juuri nyt keskityn kääntämään uuden sivun elämässä; vastaanottamaan kaiken hyvän, mitä minulle on tulossa. Keskityn parantamaan haavani, opettelemaan rajani uudelleen ja lopulta ehkä uskallan avata sydämeni uudestaan elämälle ja ihmisille. Kaikki eivät ole pahoja. Vielä löydän ihmisen, joka pääsee sisälle, eikä rikokaan kaikkea.

Siihen asti keskityn elämään, ja rakastamaan itseäni ja muita.