Vuodenvaihteessa aloin kerätä rohkeutta päättää suhde. Eräänä iltana tulin ilmoittamatta äidiltäni kotiin, ja mieheni piilotteli entistä naistaan kellarissamme. En voinut uskoa, miten tyhmänä hän minua piti.
Mietin, että joko menemme pariterapiaan, tai muutan pois. Hän oli edelleen kylmä, etäinen valehtelija - sillä sellainen hän nyt vain sattui olemaan. Etsin asunnon itselleni ja lapselleni. Muutin.
Vietin aikaa ystävieni kanssa, meillä oli ihana neljän jengi.
Aloin tapailla lapseni isän kaveria. Näin sattumalta hänen puhelimestaan videon, joka oli kuvattu juhlissa, joiden aikana olin odottanut vauvan kanssa miestäni kotiin - miestä, joka videolla harrasti seksiä toisen naisen kanssa.
Vihasin kaikkia miehiä. Vihasin itseäni.
Kävin psykologilla ja sain lähetteen syömishäiriöpolille. Kuulin läheiseni puhuvan, että en ole tarpeeksi laiha ollakseni anorektikko. Peruin kaikki varatut ajat. En ole tarpeeksi siihenkään.
Tutun pariskunnan mies ehdotteli salasuhdetta. Kerroin kaikille. Tämän miehen puoliso ja kaikki ystäväni yhdessä päättivät uskoa minun valehtelevan.
Bileissä ja baareissa aloin pussailla naisten kanssa, sillä huomasin pitäväni heistä aidosti.
Aloitin uuden suhteen. Tämä mies halusi heti muuttaa yhteen. Kuulemma en rakasta häntä, ellen suostu. Suostuin.
Elimme näennäisesti ihanaa perhe-elämää. Olimme tasavertaisia kumppaneita, hoidimme lastani ja keskityimme arkisiin asioihin. Pikkuhiljaa silti tilanne alkoi taas muuttua. Huomasin, että mielipiteeni muuttuivat; ajattelin ja tunsin asioita, joista olin oikeasti ihan toista mieltä. Hän pääsi pääni sisään, ja sieltä käsin ohjasi minua. Lopputuloksena olin vain kotona, poistin somet ja keskityin vain häneen.
Olin silti saanut jo kokea ihan tarpeeksi inhottavia asioita, joten yritin vetää rajoja. En osannut. Olin hukassa ja sekaisin, join aina, kun pystyin - eli lähes joka viikonloppu. Kunnes hän käski minun lopettaa juomisen.
Olin kotona, hoidin lasta, kävin lenkillä - hänen kanssaan.
En tiennyt, oliko se kivaa vai ei. Halusinko tätä?
Joulukuun viimeisenä päivänä hän jätti minut viestillä - sillä hän oli menossa armeijaan, ja halusi viimeisen viikon pitää hauskaa. Selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti