Sanoin edellisessä tekstissäni miten rakastan sitä, että saan ottaa huomiota ja katseita vastaan ilman, että se velvoittaisi minua tekemään tai antamaan mitään.
Uskoisin, että jokainen naisoletettu tietää, mistä puhun. Miten väsyttävää ja uuvuttavaa on, kun joudut - olet joutunut lapsesta saakka - miettimään olemisesi ja tekemisesi tarkasti, ettet vain anna vääriä signaaleja.
Mietitään asiaa nais-mies-asetelmana, sillä sitä se yleensä on.
Miehet innokkaasti etsivät ja löytävät merkkejä ja signaaleja naisen haluista - joita ei usein edes ole. Jo pelkkä asuvalinta voi miehen aivoissa kääntyä vihreäksi valoksi, suostumukseksi ja pyynnöksi.
Puhuin kerran erään miespuolisen läheiseni kanssa baarikulttuurista (joka on yksi naurettava peli jo itsessään). Hän kysyi, tykkäänkö pelata silmäpeliä miesten kanssa, nimittäin hän tekee sitä naisten kanssa. Viihdyttävää, kevyttä hauskanpitoa. Niin varmaan.
Aluksi hämmennyin ja ehkä vähän suutuin. Enhän minä ole naisoletettuna voinut sellaista tehdä, naurettavaa edes kysyä.
Naisena sinun täytyy jatkuvasti olla varuillasi miesten kanssa. Ettet vain vahingossa anna ymmärtää, sillä sitten sinun täytyy myös ymmärtää antaa. Et voi pelata harmitonta silmäpeliä, sillä mies saattaa ottaa sen vihreänä valona - kutsuna sänkyyn.
On vaarallista antaa miehelle vääriä merkkejä. Sillä mies - varsinkin tullessaan lopulta torjutuksi - voi suuttua, sekä pahimmassa tapauksessa raiskata tai tappaa. Harva (yö)elämässä tapaamani mies on hyväksynyt eitä vastaukseksi.
Harmittomatkin pelit muuttuvat vaarallisiksi, jos olet nainen tai naiseksi miellettävissä, ja vastapuoli on mies.
Siksi tuntuu ihanalta, kun joskus saa ottaa huomiota vastaan ilman velvollisuuksia ja vastapalveluksia. Ilman pelkoa siitä, että jos pidän kiinni rajoistani, minut voidaan tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti