Synttärit.

Tänään minulla on synttärit - neljäs seitsemän vuoden sykli päättyy.

Tuntuu - on jo pitkään tuntunut - tosi vahvasti siltä, että olen syntymässä uudestaan; että muutun ihmisenä valtavasti ja loksautan suuren määrän palasia vihdoin paikoilleen.

Vaikka olen toki muuttunut ihan jatkuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Kolme vuotta sitten päätin lopettaa autopilotilla kulkemisen, ja aloin aktiivisesti ja intensiivisesti työstämään traumojani ja etsiskelemään mielipiteitäni, arvojani, rajojani sekä todellista itseäni ja syvintä olemustani. Sitä olen tehnyt kiihtyvällä tahdilla ensin psykologin avustuksella, nyt viimeisen puoli vuotta ihan yksin. Tai toki olen saanut apuja ja näkökulmia myös ystäviltäni sekä kumppaniltani.

Kuten sanottua, tuntuu, että suuria muutoksia on tapahtumassa. Monet asiat ovat selkeästi tulleet päätökseensä; olen viime aikoina nähnyt toisaalta edessäni vain umpikujia, mutta tiedän niiden lopulta muuttuvan uusiksi, avattaviksi oviksi.

Tein viime viikolla päätöksen jättää selittelyn, asioiden selvittelyn, ja muiden huonon käytöksen liiallisen ymmärtämisen pois - tai ainakin vähemmälle. Päätin alkaa kuunnella itseäni joka hetki, päätin olla joustamatta ja venymättä äärimmäisyyksiin muiden yrittäessä polkea rajojani. Minun täytyy muuttua, jotta elämäni ja olotilani muuttuvat.

Eilen tuli tasan kuukausi siitä, kun aloin kirjoittaa ylös jokaisen itkuni ja niiden syyt. Itkin kuukauden aikana 73 kertaa. Minun täytyy muuttua.