Otan itsestäni paljon videoita, joissa kerron yksityiskohtaisesti elämäni tapahtumista ja tunteistani.
Otan muutenkin paljon kuvia ja videoita, ja kirjoitan ylös tapahtumia ja tilanteita. Kirjoitan ylös mitä teen päivisin, vaikka ne olisivatkin vain pieniä, arkisia asioita.
Dokumentoin kaiken, sillä en halua unohtaa.
Olen nimittäin huomannut, että lähimuistini on huonontunut huomattavasti. Unohtelen asioita, voin tehdä mitä vain, ja hetken päästä unohdan kaiken. En muista ottaa lääkkeitä. Huomasin muistin huonontumisen jo viikkoja sitten.
Aikuisiälläni on ollut kaksi kokonaista vuotta, joista en muista juuri mitään. En tiedä mitä olen päivisin tehnyt, tai miten olen aikani viettänyt. Sillä en muista.
Pelkään, että sama tapahtuu taas. Pelkään, että myöhemmin en muista tästä ajasta mitään.
Kuljen kuin sumussa. Olen onnellinen, mutta aivoni eivät jostain syystä taltioi tapahtumia muistiin.
Elän siinä toivossa, että tämä helpottaisi pian. Ehkä asia muuttuu kunhan toivun suhteesta ja sen aiheuttamasta stressitilasta. Haluaisin oman elämäni jo takaisin. Ja kun saan, en aio sitä enää koskaan antaa toisen käsiin rikottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti