Olen sattuneista syistä miettinyt viime aikoina paljon deittailua ja ihmissuhteita. Olen koettanut saada selville, mitä ehkä itse kaipaisin ja haluaisin.
Hyvin yleinen suunta eron jälkeen olisi varmasti aloittaa sarjadeittailu, huoletonta seksiä mahdollisimman monen kanssa, ilman vastuuta ja yhteisiä tulevaisuudennäkymiä. Se ei ole minua varten. Ainakaan juuri nyt.
Edellinen suhteeni rikkoi jotain olennaista seksuaalisuudessani. Sen korjaamiseen menee aikaa, ja siksi haluaisinkin olla joutumatta tilanteisiin, joissa tuntisin olevani velvollinen harrastamaan seksiä. Haluan harrastaa seksiä tasan silloin, kun oikeasti itse haluan. Enää en muissa tilanteissa suostu siihen.
Seksi ilman tunnesidettä ei muutenkaan ole minun juttuni, ja tässä tilanteessa entistä vähemmän. Siispä haluaisin jotain ihan muuta.
Haluaisin ehkä läheisyyttä ilman seksiä. Kosketusta, silityksiä ja lempeää ja hyväksyvää läheisyyttä. Iho kiinni ihossa, eikä olisi siitä kiire minnekään. Ja jos tilanteet johtaisivatkin seksiin asti, olisi varmuus siitä, että haluan sitä.
Lisäksi haluaisin puhua. Tykkään kertoa elämäntarinaani, joten unelmatreffit voisivat olla monen tunnin keskustelu molempien syvimmistä traumoista ja kauheimmista kokemuksista. Sillä, tapahtuuko keskustelu peittojen alla lusikassa, sidonnan merkeissä vai pitkällä metsäretkellä, ei ole juurikaan väliä.
Metsäretki voisi välillä tauota laavulle, jossa istuisimme sylikkäin ja päivittelisimme muistojemme kauheutta. Katselisimme ympärillämme heräävää luontoa, ja hetki olisi täynnä ymmärrystä ja hyväksyntää. Ei paineita siitä, mihin suhteemme pitäisi johtaa. Vain kaksi ihmistä jakamassa ihanaa hetkeä ja ymmärrystä ja luomassa syvää yhteyttä toisiinsa.
Tässähän ihan herkistyy. Laitetaan yksi sellainen unelmatreffi, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti