Tuntuu, että on olemassa ihan loputon määrä kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja, joita kuuluisi noudattaa. Jos et noudata, sinua pidetään automaattisesti huonompana, sosiaalisesti kömpelönä, nolona tai tyhmänä. Näitä sääntöjä ei kerrota missään.
En osaa esimerkiksi small talkia. En osaa erotella asioita, joista voi puhua tuntemattomien kanssa, ja asioita, joista jostain syystä ei voi. Itsehän voin kyllä puhua säästä - mutta ihan yhtälailla voin puhua lapsuuden pahimmista traumaattisista kokemuksista. Voin kertoa kassajonossa takana jonottavalle seksielämästäni ja parisuhteeni ongelmista.
Miksi näitä rajoja ja sääntöjä on? Miksi pitäisi pysyä pintatasolla? Miksen voi jakaa mitä vain? Kuka määrittää nämä säännöt?
Otetaan toiseksi esimerkiksi bussilla kulkeminen. Miksi missään ei kerrota, että oven eteen pitää siirtyä jo, kun lähestytään pysäkkiä? Että poistuminen tapahtuu mieluiten takaovesta? Ettei kenenkään viereen mennä, jos muuallakin on tilaa?
Itselleni sääntöjen seuraaminen ja noudattaminen ei ole ongelma - pidän kovasti siitä, jos on selkeät ja tarkat säännöt ja rajat, joiden puitteissa toimitaan. Ahdistun erittäin paljon siitä, jos säännöistä lipsutaan, niitä ei noudateta, ja yhtäkkiä sitä katsotaankin sormien läpi.
Mutta mikä järki on säännöissä, joita ei kerrota missään?
Tämä maailma on täynnä sääntöjä ja sosiaalisia normeja, jotka siirtyvät ilmeisesti äidinmaidossa sukupolvelta toiselle. Minulle on siirtynyt lähinnä taito välttää mielikuvitushelvettiin joutuminen. En osaa toimia oikeassa maailmassa. Mistä te opitte miten kussakin tilanteessa toimitaan?? Missä sääntökirja??? Kuvittelenko kaiken???? Mitä vit?????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti