Toivun.

Kuten Instagramin stooreissa kerroin, lauantaina join alkoholia ystäväni synttäreillä.

Kuten stooreissa en kertonut, olin ison osan illasta täysin alasti, kiitos juomapelin. Halusin kokeilla, millaista se olisi. Ja sehän oli juuri sellaista kuin toivoin - sain olla täysin rauhassa, kukaan ei lääppinyt, esineellistänyt tai kommentoinut inhottavasti. Tällaisia hetkiä haluan ja tarvitsen kaiken kokemani jälkeen.

Oli ihana hetkeksi saada muuta ajateltavaa, ikään kuin sammuttaa jatkuva pohdinta. Tiedän ettei se koko kuvassa ollut hyvä juttu, sillä alkoholi lisää ahdistusta ja masentuneisuutta. Mutta tarvitsinkin vain hetkellisen paussin tästä kaikesta.

Olen puhunut paljon ihmisten kanssa. Hetki hetkeltä minuuteni vahvistuu, ikään kuin oikeasti opettelisin ääriviivojani uudelleen. Opettelen, mitkä ajatukset olivatkaan omiani, mitkä toisen. Mitä itse ajattelenkaan itsestäni, ja millaisena itseni näen - jos saan täysin unohtaa toisen kommentit ja loukkaukset.

Kävin toisen kerran terapiassa, kuulin häneltä juuri sellaisia kommentteja kuin tarvitsinkin kuulla. Sain entistä enemmän vahvistusta omille ajatuksilleni.

Näen koko ajan selvemmin, mitä kaikkea minulle tehtiin ja miten lukuisilla tavoilla menin rikki. Onnekseni siedin vain vuoden, enkä yhtään enempää. Rajojen vetämisessä kesti liian kauan, mutta lopulta silti osasin tehdä sen. Ehken olekaan ihan toivoton tapaus, vaikka viime viikkoina onkin ajoittain siltä tuntunut.

Olen koettanut tehdä kodista enemmän itseni näköistä paikkaa. Nyt kun vihdoin minulla on taas koti; paikka, jossa olen turvassa, ja jossa voin rauhoittua ja levätä.

Toivun ja paranen, ja lopulta näen tämänkin ajanjakson vain tarpeellisena oppituntina. Selkeästi tarvitsin vielä tämän yhden kerran. Toivottavasti se riitti.