Olen pohtinut paljon seksuaalisuuttani ja sitä, millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetoa.
Tämän hetkisestä tilanteestani käsin asiaa tarkastellessani tuntuu, etten koe taikka pysty kokemaan vetoa miehiä kohtaan. Tarkoittaako se vain cismiehiä, tarkoittaako se toksista maskuliinisuutta toistavia miehiä, tarkoittaako se kaikkia peniksellisiä - en tiedä. En osaa juuri nyt määritellä sen tarkemmin, mitä tarkoitan ”miehillä”.
En osaa myöskään vielä sanoa varmaksi, olenko koskaan kokenut vetoa miehiä kohtaan; olenko vain kuvitellut, että niin kuuluu tehdä, ja siksi keksinyt jotenkin keinon löytää tieni miehen vierelle.
Enkä osaa sanoa, millaista vetoa tarkoitan - ehkä seksuaalista tai romanttista.
Sen tiedän, että kaipaan naista - naisen kosketusta, lempeyttä, hyvyyttä ja empatiaa. Kaipaan tunnetaitoja, itsereflektiota, samankaltaisuutta ja aitoa vetoa toista ihmistä kohtaan.
Tai oikeastaan en osaa edes sanoa, onko tämä ollenkaan sukupuoliasia; pidänkö vain tietynlaisista piirteistä - piirteistä, jotka yleisimmin löytyvät naisista tai muista kuin miehistä.
Ehkä kaipaan itseni kokoista ja muotoista ihmistä. Ihmistä, joka on joutunut pelaamaan samaa paikkaa tässä yhteiskunnassa ja maailmassa ja ihmissuhteissa. Joka ymmärtää, millaista on kasvaa ja elää tyttönä ja naisena. Joka huolehtii ja hoivaa. Kun molemmat ottavat miellyttäjän ja hoivaajan roolin, kumpikaan ei ole valta-asemassa - olisimme vihdoin samalla viivalla. Oikeasti.
Ehkä kaipaan hyväksyntää, ymmärrystä ja molemminpuolista kunnioitusta. Kaipaan toveruutta ja kumppanuutta.
Näitä asioita en ole miehistä löytänyt, ja siksi uskon, että minun ei ole tarkoitus miehen kanssa olla. Ehkä minun on tarkoitus olla yksin? Täysin mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti