Kiitos maailman eniten sinä, joka seitsemän vuotta sitten toit elämääni ihan uudenlaisia paskan sävyjä, ja tekojesi takia joudun nyt kohtaamaan jatkuvalla syötöllä uusintaa aiheuttamistasi traumoista ja peloista - hylätyksi tulemisesta, valehtelusta, pettämisestä ja yksin jäämisestä.
Sinun ei välttämättä tarvitse uskoa seitsemän vuoden sykleihin, voit silti uskoa, että joutuessani silloin kestämään takiasi pettämisiä, hylkäämisiä ja jatkuvaa vähättelyä ja valehtelua, mieleni ei selvinnyt ilman haavoja.
Juuri tällä hetkellä elämässäsi saattaa olla huonoja asioita; paskaa, jota et ajattele ansaitsevasi. Miksi sinua kohdellaan näin? Mitäpä jos se onkin uusinta tai palkka seitsemän vuoden takaisesta elämästäsi?
Minulla on vaikeaa, koska elän tällä hetkellä niitä aikoja uudestaan, ja kohdistan siitä kumpuavat negatiiviset tunteeni ja suuret odotukseni nykyiseen kumppaniini.
Ne tunteet ja odotukset kuuluivat sinulle. Sinun piti täyttää odotukseni, koska lupasit tehdä niin. Sinun piti huolehtia minusta ja lapsestani, sinun piti turvata selustani ja olla luottamukseni arvoinen. Sinun piti luopua joistain elämäsi osista, ja ottaa vastaan uudet asiat; lapsi ja perhe-elämä kanssani.
Sinä olet se, joka petti luottamukseni ja rikkoi lupauksensa aina uudestaan. Ei hän. Sinä olet se, jolla muut ihmiset menivät aina minun ohitseni. Ei hän.
Nyt ehkä sinusta tuntuu, että tein väärin viedessäni lapseni pois luotasi. Miksi et saa viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa kuin haluaisit? Miksi et saa huolehtia hänestä ja meistä? Miksi en luopunut muuttohaaveistani sinun takiasi? Miksi sinua kohdellaan näin?
Mitä teit seitsemän vuotta sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti