Jännittävää.

Tänään piti olla työhaastattelu klo 10:30. Jännitin sitä etukäteen ihan järkyttävän paljon - enkä vähiten siksi, että sinne pitäisi mennä kahdella eri bussilla. Mutta tärkein juttu; olin oikeasti menossa! Minä!

Aamulla huomasin saaneeni viestin, jossa ilmoitettiin ajan siirtämisestä perjantaille. Eilen sovin jo toisenkin haastattelun, torstaille. Jännittävää.

Ei haittaa yhtään ajan siirtyminen, nimittäin olin ihan oikeasti menossa sinne. Kerkesin siis jo kiivetä suurimman kynnyksen yli.

Viimeinen viikko on ollut aikamoista tunnemylläkkää, avaan sitä jossain kohtaa lisää. Tällä hetkellä on hyvä olo. Harmittaa, että tässä maailmassa, jossa tarvit rahaa elääksesi, ei anneta rahaa siitä, että teet perinpohjaista ajatustyötä ja pohdintaa itsesi kanssa ja siten muutat maailmaa pikkuhiljaa paremmaksi paikaksi muille elää. Kunpa annettaisiin, (olisin aika rikas ja) ehkä useampi malttaisi panostaa itsensä kehittämiseen. Ja ehkä saisimme paremman ympäristön meille kaikille olla ja elää.

Eläisin leveämmin ja yhteiskunnan silmissä paremmin ja olisin onnistuneempi, jos olisin itseni kanssa ihan hukassa, joisin viinaa, rellestäisin, valehtelisin, käyttäisin muita hyväkseni ja käyttäisin väkivaltaa, mutta kävisin päivätöissä. Ihan hauska ajatus. Aika paska tämä maailma, kumma kun monille tämä näyttäytyy juuri täydellisen kivana ja toimivana paikkana.

Kunpa empatia, ajatustyö, kiltteys ja paremmaksi ihmiseksi pyrkiminen olisivat täällä edes lähes yhtä arvokkaita ja arvostettuja kuin törkeys, röyhkeys ja itsekeskeisyys.

Saisipa itse valita, millaisessa maailmassa elää. Ja millaiseen maailmaan pakotetaan syntymään.