Suhteessa ollessani alan helposti kuvitella, etten pärjäisi enää yksin.

Unohdan, että olin sinkkuna yksinkin onnellinen ja pärjäävä, ja alan kuvitella onnellisuuteni johtuvan täysin vierellä olevasta ihmisestä. Alan kuvitella, että ilman häntä minulla ei olisi mitään. Ja siksi pelkään, että hän lähtee. Ja siksi alan muuttamaan käytöstäni ja olemistani, että kelpaisin varmasti.

Välillä ahdistaa ihan tosi paljon, kun yritän jatkuvasti olla toiselle mieliksi ja juuri sellainen, kuin hän haluaa. Vaikka tekemäni asiat olisivat sellaisia, joita ehkä haluaisinkin tehdä - ahdistaa mahdollinen syyllisyys, jos joskus kieltäytyisinkin.

En välttämättä ihan aina jaksa esimerkiksi mennä salille tai katsoa yhteistä sarjaa, lähteä yhdessä kauppaan, mennä sosiaalisiin tilanteisiin, harrastaa seksiä, keskustella asioista. Haluan tehdä niitä kaikkia - usein ja paljon - silti ahdistaa, jos tuntuu, ettei mahdollisuutta kieltäytymiselle ole.

Nimittäin tiedän, miten voimakas syyllisyys iskee päälle, jos kieltäydyn. Jos en olekaan sellainen, kuin toinen haluaisi. Ja varsinkin, jos toinen vielä näyttää pettymyksensä tai kommentoi ilkeästi tai vihaisesti. Pelkään sitä jo valmiiksi, ja se ahdistaa.

Osittain odotukset ja säännöt ovat minun ihan itse kehittämiä ja itselleni asettamia - sen perusteella, mitä kuvittelen muiden minulta odottavan ja haluavan. Kun haluaisin niin kovasti täyttää toisen kaikki odotukset ja olla juuri sellainen kuin toinen haluaa - kelpaava ja hyvä. Ja toki osaan myös hyvin tarkasti analysoida ja tunnistaa toisten olotiloja ja fiiliksiä, ja siten pystyn hahmottamaan, mitä minulta odotetaan.

On tosi vaikeaa pitää kiinni omista mielipiteistä, arvoista ja jutuista, jos tiedän toisen olevan eri mieltä. Lisäksi minua on edelleen ihan liian helppo ohjailla haluttuun suuntaan. En pidä siitä. Haluaisin pystyä luottamaan siihen, että kelpaan juuri tällaisena kuin olen.

Hukkaan itseni suhteisiin. Edellisen suhteeni jälkeen joskus kirjoitin tästä aiheesta; miten pelkäsin uuden suhteen aloittamista, sillä en halunnut enää hukata itseäni ja kuvitella olevani olemassa vain toisen ihmisen ja meidän suhteen takia. Sama on tainnut käydä taas. En osaa tätä elämää.