Rakastan tätä kaupunkia, rakastan sitä, ettei juuri kukaan vastaantulijoista tunne (tai kuvittele tuntevansa) minua.
Rakastan sitä, että kaikki, mitä voimme tarvita, löytyy bussimatkan päästä. Rakastan bussiliikennettä. Rakastan rappukäytävään jätettyjä saa ottaa -laatikoita. Rakastan lukuisia pieniä kauppoja, joita täällä on. Rakastan joka nurkalta löytyviä graffiteja.
Rakastan sitä, kun ihmiset puhuvat minulle kuin ihmiselle. Rakastan sitä, miten paljon tuntemattomat ihmiset tulevat kehumaan ulkonäköäni tai tyyliäni. Rakastan sitä, miten minullekin on täällä tilaa - vaikka näytän tältä ja olen tällainen; kummallinen.
Rakastan sitä, miten suvaitsevaisia ja avarakatseisia täällä ollaan. Rakastan yhteisöjä, joihin sulaudun joukkoon erikoisten puolieni kanssa; rakastan yhteisöjä, joihin varmasti sulautuisin joukkoon heti, kun uskaltaisin kokeilla.
Rakastan sitä, että täällä on varaa valita; ilkeiden ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä; ei tarvitse valita ”vähiten huonoa” seuraa. Voi valita parasta seuraa, nimittäin sellaistakin täältä löytyy.
Rakastan ihmispaljoutta, rakastan sitä, että saan olla yksi muista.
Maailman onnellisin ja kiitollisin siitä, että saan asua täällä. Kaikkien metsässä vietettyjen vuosien jälkeen tämä on luksusta. 🥰💖🤝🏼
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti