Sain hetki sitten kumppaniltani pientä kritiikkiä siitä, etten elä elämää tässä hetkessä, vaan mietin menneisyyttä jatkuvasti. Joka hetki, ihan koko ajan mietin mitä tapahtuu, mistä se johtuu, millaisia samankaltaisia tilanteita on ollut menneisyydessä, miksi toimin miten toimin, miltä tuntuu, ja miten puen tämän kaiken sanoiksi teksteihini.
En osaa tehdä enää muuta. En osaa olla miettimättä, pohtimatta ja analysoimatta. En osaa olla suunnittelematta tulevia tekstejä, ja kirjoittamatta kaikkea ylös.
Olen päässyt kauheaa vauhtia eteenpäin ja saanut paljon asioita käsitellyksi. Mutta mitä jos en pysty pysäyttämään tai edes hidastamaan enää vauhtia? Loppuuko tämä joskus? Tuleeko jossain kohtaa tilanne, kun ei olekaan enää mitään käsiteltävää? Mitä teen sen jälkeen, kun nyt olen jo kauan aikaa tehnyt vain tätä? Mitä jos elän loppuelämäni menneisyydessäni?
Monet ihmiset eivät pohdi itseään, tunteitaan ja tekemisiään ollenkaan. Elävät vain päivästä toiseen autopilotilla, miettimättä sen kummemmin mitään. Satuttavat muita siinä mennessään, koska he nyt vain ovat sellaisia. Elämä nyt vain on sellaista. Olen kuullut joskus selityksen tälle; he keskittyvät tärkeisiin asioihin, eivät tällaiseen hömppään ja diibadaabaan. Tärkeitä asioita siis ilmeisesti on kaikki se, mitä yhteiskunta meiltä vaatii; työssäkäyminen, saavutukset, oman mielen hiljentäminen ja autopilotilla kulkeminen. Jos siinä samalla pilaa muiden elämiä, se on vain harmillinen sivuseikka.
Itse en (yllätys yllätys) näe asiaa ihan noin. Mielestäni tärkeintä, mitä täällä voit tehdä, on kehittää itseäsi ja mieltäsi parhaalle mahdolliselle tasolle; niin, että olisit kartalla itsestäsi, tunteistasi ja tekemisistäsi, etkä siksi aiheuttaisi lisää pahaa tähän maailmaan.
Mutta ehkä minun täytyisi hankkia puuduttava päivätyö tai muu, joka pakottaisi hiljentämään oman mielen. Ehkä siten oppisin elämään myös tässä hetkessä; en jatkuvasti rakentaisi mieltäni parempaan muotoon.
P.S. Viettäisin varmasti vähemmän aikaa pääni sisällä korjaten vääristyneitä, haitallisia ja rikki menneitä rakennelmia ja palasia, jos niitä ei olisi ensihetkistäni lähtien systemaattisesti vääristelty ja rikottu. Pystyisin ehkä myös töihin.💡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti