Parisuhteessa ollessani odotan jatkuvasti, koska inhottava totuus paljastuu ja matto vedetään jalkojeni alta. Kun toinen sanoo rakastavansa minua, uskon sen kyllä, mutta epäilen silti.
Monet muutkin nimittäin ovat sanoneet rakastavansa minua - ja osa heistä varmasti tarkoittikin sitä - se ei silti ole estänyt pettämästä, valehtelemasta, ja etsimästä muita - ilmeisesti parempia - vaihtoehtoja.
Minun on äärimmäisen vaikeaa, välillä lähes mahdotonta uskoa, etteikö haku olisi toisella jatkuvasti päällä. Olen vuosien aikana alkanut uskoa, ettei minun takiani kukaan lopeta sinkkuelämäänsä. Miksi lopettaisi? Vaikka olen joillekin yrittänyt olla kaikkea, mitä he ikinä voisivat toivoa, sekään ei ole auttanut tai riittänyt.
Luottaminen on vaikeaa ihan kaikissa ihmissuhteissa, mutta parisuhteessa ongelmat näkyy selkeimmin. On todella vaikeaa luottaa, että puheet olisivat totta. On vaikeaa luottaa, ettei sopivan tilaisuuden tullen iskettäisi puukkoa selkään. Haluaisin luottaa, mutta se vaatisi paljon vakuuttelua, ja vielä enemmän aikaa.
Etsin jatkuvasti toisen käytöksestä ja puheesta merkkejä uskottomuudesta ja valehtelusta, enkä juurikaan siedä muille flirttailua tai vihjailevia puheita - olenhan lukuisia kertoja saanut todistaa, mihin moiset puheet johtavat.
On hetkiä, kun olen ihan varma siitä, ettei minusta vain ole enää parisuhteeseen. Ehkä luottamukseni on petetty liian monta kertaa, että enää pystyisin ikinä täysin luottamaan. Se harmittaa, sillä koen, että kunhan pääsisin peloistani eroon, minulla olisi niin paljon annettavaa parisuhteessa. Olenhan uskollinen, rakastava ja loputtoman rehellinen. Kunpa kaikki muutkin olisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti