Olen pyhittänyt kaiken aikani ja energiani sille. Eihän kukaan vain vihaa minua? Eihän kukaan vain ajattele minun olevan outo, erikoinen tai kummallinen? Usein on kyllä ajatellut, olen tietyllä tapaa saanut tottua siihen lapsesta saakka. Minulle on tehty selväksi, että olen täysin muista poikkeava, outo kummajainen. Silti taistelin sitä vastaan, halusin kaikin keinoin olla muiden silmissä hyväksytty ja normaali, halusin olla leimautumatta.
Asiaa pohdittuani tajusin, ettei leimautumisella ole mitään väliä. Voin leimautua muiden silmissä miksi vain, eikä sillä ole mitään väliä. Väliä on vain sillä, että elän oman moraalikäsitykseni, arvojeni, mielipiteideni ja etiikan puitteissa oikein. Ja että minun on hyvä. Minun on hyvä, vaikka olisin muiden silmissä outo, erikoinen, hullu tai ruma. Minun on hyvä, vaikka kukaan ei ymmärtäisi minua, ajatusmaailmaani tai elämääni. Minun on hyvä, kunhan toimin oikein ja rehellisesti.
Etelä-Pohjanmaalla ihmiset ovat niin häpeällä kasvatettuja ja siihen tottuneita, että muidenkin odotetaan ja vaaditaan häpeävän itseään - etenkin kaikkia niitä osia, jotka jollain tapaa poikkeavat valtavirrasta ja tasapäisestä, harmaasta junttimassasta.
Asuin Etelä-Pohjanmaalla syntymästäni viime elokuuhun saakka. Ajan kuluessa otin tuon häpeän tärkeäksi ja merkittäväksi osaksi itseäni. Nyt olen pikkuhiljaa valmis hellittämään otettani siitä, ja lopulta päästämään irti. Olen valmis olemaan vapaa, olemaan täysin minä. Seison jaloillani, pystyssä - vaikka joutuisin seisomaan yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti