(Ei syytä huoleen tosin, minulla on kaksi jalkaa joilla osaan nykyään seistä kovassakin tuulessa.)
Toivoisin jokaisen tilanteeseen jollain tapaa osaa ottavan muistavan, että toisen elämään ja ihmissuhteisiin muiden kanssa ei koskaan näe sisälle. Ulkopuolelta ei voi tietää, miten ihmisten keskinäinen dynamiikka toimii, millaisia asetelmia ihmissuhteista löytyy ja millaista kielenkäyttöä harjoitetaan.
Yksi ja sama ihminen voi sinulle näyttäytyä tietynlaisena - vaikkapa ujona, tai hurmaavana - ja olla toisen ihmisen kanssa jotain ihan muuta.
Kaikki katsovat toisten tekemisiä omien epävarmuuksiensa ja haavojensa ja pelkojensa kautta.
Siksi, kun selitän elämäni tilanteita ja hetkiä auki, pitää muistaa, että katson tilanteita omasta näkökulmastani; omien haavojeni kautta. Pyrin toki näkemään kokonaisuuden, myöskin toisten ihmisten puolen, totuuden, ja samalla joka käänteessä myös kyseenalaistamaan oman kokemukseni ja omat tunteeni, silti parhaimmassakin tapauksessa tarinani jää joiltain osin vajaaksi ja värittyy omien kokemusteni kautta.
Siksi on vaarallista ja aina osittain valheellista uskoa kenenkään - esimerkiksi minun - tarinaani totuutena. Pyrin - ja toivottavasti kaikki muutkin fiksut ihmiset pyrkivät - totuuteen; näkemään ja kertomaan tarinat kokonaisina, silti harvoissa tilanteissa siihen kukaan täydellisesti pystyy.
Tarinani eivät välttämättä aina ole täydellisen kuvaavia totuuksia tapahtumista, ne ovat minun näkemykseni ja kokemukseni asioista. Värittyneet minun peloilla, epävarmuuksilla ja uskomuksilla.
Ja saman voi soveltaa jokaiseen teistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti