Tietäjät tietää, että olen pelännyt hammaslääkäriä lapsesta saakka.
Lapsuudessa oli tosi huonoja kokemuksia; vaikka keliakia (tai mikälie) aiheutti kiilteen puuttumista ja nopeaa reikiintymistä, armoa ei tunnettu vaan syyllistettiin, peloteltiin ja satutettiin koska ”olisi kannattanut pestä hampaat paremmin”. Ihan kuin pesemisellä olisi ollut vaikutusta asiaan.
Hammaslääkäripelko on pysynyt mukana aikuisiälle asti. Joskus olen miettinyt ja suunnitellut itsemurhaa ihan vain siitä syystä, että hampaat ovat huonossa kunnossa enkä niitä pysty korjauttamaan. Joten parempi tottakai olisi kuolla.
Vuosien varrella olen käynyt yksityisellä hammaslääkärillä tuhlaamassa tuhansia euroja (en omia vaan lapsen isän, olen ikuisesti kiitollinen 🙏🏼), koska en julkiselle uskaltanut mennä. Tai menin kyllä - särkypäivystykseen, kun tilanne oli edennyt niin pahaksi, etten kipujen takia pystynyt enää olla, ja hammas piti poistaa.
Haaveilin nukutuksessa tehtävästä hoidosta, ja yritin sinne päästäkin. En päässyt julkisella puolella. Yksityisellä se olisi ollut liian kallista.
Lopulta eräällä kerralla särkypäivystyksessä olikin vastassa lempeä, ystävällinen ja ymmärtäväinen lääkäri, joka kumosi edellisten lääkäreiden puheet siitä, miten hampaani olisivat todella huonossa kunnossa tai en pesisi niitä hyvin. Enää minun ei tarvinnutkaan kuunnella pilkkaa ja tuntea häpeää. Kuulemma muutamalla käynnillä saisimme kaikki kuntoon.
Tänään kävin toisen - ja viimeisen - kerran hänellä; 20 minuuttia ja kaksi viimeistä reikää paikattuna. En osaa sanoin kuvailla miten kiitollinen hänelle olen - hän ei pelkästään korjannut hampaitani, vaan samalla myös itsetuntoani, pelkoani ja elämänhaluani.
Tbh vielä on jäljellä kaksi lohkeamaa, mutta ne saadaan hoidettua yhdellä käynnillä - jos siis uskallan mennä Tampereella hammaslääkäriin. Ja miksipä en uskaltaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti