Ennen tunne oli joka kerta niin voimakas, etten pystynyt sitä alkaa siinä tilanteessa kyseenalaistaa tai käsitellä. Lääkityksen tarkoitus oli saada terävin kärki tunteesta pois - ahdistuksesta tulisi niin laimea, että pystyisin ajatusteni voimalla rauhoittamaan itseni ja käsittelemään tilanteen aiheuttamat fiilikset.
Nykyään sosiaalisissa tilanteissa ihmisten keskellä herään välillä ajatukseen, että täällä on näin paljon ihmisiä, miksi minulla ei ole paniikkia!!? Ja saatan sillä saada kehitettyä itselleni pienen ahdistuksen. Ei ahdista ihmiset, vaan ahdistaa se, kun ei ahdista. Helppoja juttuja tosiaan.
Jos ahdistuksen tunteita edelleen esimerkiksi ihmisten läsnäolosta tulee, tunnistan sen, ja pystyn miettimään, mistä se johtuu.
Olen huomannut, että puhun itselleni paniikin ja ahdistuksen suhteen vähän turhankin ilkeästi. Saatan esimerkiksi ajatella, että mikä sinua taas vaivaa. Etkö huomaa, ettei ole mitään hätää. Lopeta tuo lapsellinen vaiheilu ja käyttäydy kuin aikuiset. Pitäisi keskittyä puhumaan itselle lempeämmin noissa tilanteissa.
Se vaan turhauttaa niin paljon. Haluaisin tehdä asioita ja mennä paikkoihin ja tutustua ihmisiin, mutta kun EN VOI. Koska vitun typerä paniikki. Josta en ilmeisesti ole ihan hetkessä pääsemässä eroon.
Traumaperäisiä (ja muita) menneisyyden juttuja on aina noussut säännöllisen epäsäännöllisesti pintaan - ennen en toki osannut niihin suhtautua, tai niitä käsitellä. Lääkkeen piti auttaa myös siihen - lopettaa muistojen nouseminen ja tämänhetkiseen elämään vaikuttaminen.
Nyt lääkkeen aloituksen jälkeen menneisyyden haamuja on noussut pintaan ihan jatkuvasti. Hetkellisesti saatan vieläkin mennä tunteen mukana - murtua, itkeä, pelätä, romahtaa täysin - kunnes huomaan, ettei traumamuistolla ole mitään merkitystä tässä hetkessä. Elämä on nyt niin tasaisen onnellista ja turvallista. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tarpeeksi turvallista voidakseni käsitellä syvimmälle hautautuneita muistoja ja tunteita. Suurimmat traumojen aiheuttajat on kaikki avattu ja katsottu ja käsitelty, joten voin jo siirtyä pienempiin - ”mitättömiin asioihin”. Voisin niitä alkaa erittelemään ja avaamaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti