Perjantai kahdeskymmeneskolmas huhtikuuta, kun päätin taas avata korkin

Rakas päiväkirja,

minua vituttaa.

Minua vituttaa kun ulkona sataa lunta. 

Minua vituttaa kun kouluun pääsee vain kerran viikossa. 

Minua vituttaa kun olen jumissa ihmissuhteessa, joka saa minut romahtamaan aina uudestaan ja uudestaan. Mutta en pääse irti, koska en halua päästä irti.

Mutta kaikista eniten minua vituttaa tämä yksinäisyys. Vituttaa, että ei ole seuraa viikonloppuihin. Vituttaa että kaikki juo. Vituttaa tieto siitä, että jos minä joisin, minulla olisi seuraa. Paljonkin. Kaikkia kiinnostaisi missä minä olen ja mitä minä teen. Kaikkia kiinnostaisi mitä minulle kuuluu ja että enhän vain jätä tulematta.

Nyt ketään ei kiinnosta. 

Minä olen ollut yli vuoden juomatta, mutta nyt minun tekisi mieli lähteä juomaan. Ei siksi, että riippuvuus käskee minun tehdä niin. Ei siksi, että tekee mieli alkoholia. Ei siksi, etten pysty olla ilman.

Vaan siksi, ettei minun tarvisi olla yksin.

Selvinpäin en osaa tutustua ihmisiin. En uskalla enkä osaa. Viestitellä voin ja olen siinä hyvä, mutta nähdä en uskalla. Olisipa ihmisiä jotka ymmärtäisivät tämän, ja silti tulisivat minun seuraan. Antaisivat minun olla outo ja hiljanen ja panikoiva, kun sitä ei kuitenkaan ehkä kestä kauaa. Kohta minä jo olisin vitsaileva pelle, joka osaa puhua syvällisistäkin asioista. Koska sellanen minä olen. Puhuttaisiin asioista, ja tehtäisiin vaikka jotain kivaa. Mentäisiin vaikka salille tai syömään. Tai maalattaisiin rumia tauluja. Syötäisiin karkkia ja katottaisiin leffoja. 

Mutta sellaisia ihmisiä ei ole, enkä minä uskalla päästää ketään lähelleni. Vaan minä istun perjantai-iltana yksin kotona ja itken yksinäisyyttäni. 

Yhtäkkiä tajusin että kaikki asiat mitä juomattomuus on elämääni tuonut - hyvä olo, parempi mielenterveys, vähentynyt ahdistuneisuus, vähentyneet paniikkikohtaukset, kyky käsitellä menneisyyden asioita, ja hyvä elämä - tuntuivatkin turhilta. Yksinäisyys tuntuukin peittoavan nämä kaikki. Käsittämätöntä, että yli vuoden juomattomuuden jälkeen edes mietin tälläistä. 

Tiedän sen että jos tänään juon, huomenna olisin entistä yksinäisempi ja ahdistuneempi. Mutta edes se ei saa tätä tuntumaan huonolta päätökseltä. Kun tarvisin avun nyt heti. Nyt just tämä perjantai-illan yksinäisyys on se johon tarvisin apua. Heti.

Mitä antaisinkaan edes yhdestä ihmisestä, jolle kelpaisi minun seura nyt. Eikä vain kelpaisi, vaan joka haluaisi olla juuri minun seurassa. Joka näkisi minun kuoreni alle, näkisi miten ihana ja monipuolinen persoona minä olen. Joka tulisi minun luo välittämättä siitä millaisena muut minut näkee. 

Mitä antaisin ihmisestä, joka näkisi minut sellaisena kuin minä olen.

Ja jolla viina ei menisi minun - tai minkään muunkaan - edelle.

Antaisin mitä vain.

~~~

Nyt minä menen kauppaan, ja toivon etten osta alkoholia. Normaalisti tunnen itseni ja tiedän miten reagoin ja toimin, mutta nyt en itsekään tiedä mitä aion tehdä. Minä ostan kukkia tai alkoholia.

Toivottavasti tulen kaupasta kotiin kukkien ja paremman mielen kanssa.

Koska minä tiedän että en halua heittää hukkaan tätä kaikkea mitä juomattomuus on minulle tuonut. Minä voin hyvin, ja minulla on hyvä elämä. En halua heittää sitä hukkaan. 

Kalju nainen, hyi vittu

Yleensä olen kyllästynyt hiustyyliini ehkä yllättävänkin nopeasti. Joskus on tyyli vaihtunut viikonkin välein. Tällä kertaa tilanne ei ole se, että en tykkäisi nykyisestä hiustyylistäni, tykkään kovastikin. Nämä mustat pitkät takut ovat aivan täydelliset ja nätit ja ihanat. Mutta jostain syystä nämä eivät tuo minulle enää iloa. Nämä näyttävät ihanalta, mutta eivät tunnu enää siltä. Joten haluaisin leikata hiukset pois.

Minulla ei ole koskaan ollut kaljua tai edes siiliä, ja jotenkin tuntuu oudolta että lopulta päivieni päättyessä en tietäisi, miltä pääni näyttää ilman hiuksia. Haluan tietää. Olen nyt puhunut somessa ja livenäkin asiasta, ja olen kohdannu yllättävän paljon vastustusta. Ihmisillä on edelleen jyrkkiäkin mielipiteitä minun hiuksista. Outoa.

Jotenki vastustan ajatusta siitä että hiukset olisivat "naisen kruunu". Toki ylipäätään kyllä haluan vastustaa kaikkia tuollaisia kuluneita fraaseja ja "totuuksia", joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten toimintatapoihin ja pitämään meitä tietynlaisissa muoteissa ja lokeroissa. Pyritään pienentämään meitä, pitämään meitä hallinnassa.

"Miehet tykkää enemmän pitkistä hiuksista", miehet ovat hyvät sitten ja kasvattavat itselleen pitkät hiukset.

Tämä tulee varmaan edelleen joillekin shokkina, mutta naisella ei pidä olla pitkiä hiuksia. Naisella ei pidä olla hiuksia ollenkaan. Naisen ei pidä olla mitään, tai tehdä mitään.
Sen sijaan nainen saa olla ihan mitä haluaa. Ja nainen saa tehdä ihan mitä haluaa. Ylipäätään ihminen - sinä tai minä - saa olla ja tehdä mitä haluaa. Minä olen nainen, joten minun on helppo kirjoittaa naisen näkökulmasta. Tokikaan nämä - tai mitkään muutkaan - asiat eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia, ei ainakaan pitäisi olla. Helposti vaan hiuksiin liittyvissä asioissa ihmisillä ja yhteiskunnalla on tarkemmat säännöt ja ohjeet naisten, kuin miesten hiuksista. Miksi, sitä en tiedä. Enkä millään lailla ymmärrä tätäkään asiaa.

Sinulle ei ole olemassa mitään muotteja ja rajoituksia joiden mukaan sinun pitäisi elää. Ne, joita saatat pitää muotteina ja rajoituksina, ovat todellisuudessa ihmisten keksimiä, joidenkin mielipiteitä. Sinun ei tarvitse elää niiden mukaan.

Elämästä tulee tuhat kertaa parempaa kun tajuat, että todellisuudessa mikään ei pidättele sua. Ainoastaan sinä ja sinun uskomukset. Sinun uskomukset siitä, että muilla olisi valtaa vaikuttaa sinun päätöksiin.

Toistan itseäni; sinulle ei ole olemassa muotteja ja rajoituksia, vaan saat olla ja tehdä mitä haluat. Älä myöskään aseta muille muotteja siitä, kuinka heidän kuuluu elää, tai miltä heidän kuuluu näyttää. Anna kaikkien olla ihan mitä he haluavat olla. Älä arvostele toisten valintoja ja tapoja elää omaa elämäänsä. Kukaan ei elä täällä miellyttääkseen sinua. Kuten sinäkään et elä täällä miellyttääksesi ketään.

Pidetään esimerkkinä nyt tämä nainen ja kalju -yhdistelmä.
Miksi jonkun - tutun tai tuntemattoman - naisen hiustyyli vaikuttaa sinun elämään? Miten?

Minun kokemuksen mukaan miehiä tämä asia harmittaa eniten. Olen kerran jopa meinannut saada baarissa nyrkistä lyhyiden hiuksieni takia. Minä en elä täällä hiuksieni kanssa siksi, että sinun olisi kiva katsoa minua. Sinunhan ei oikeastaan edes tarvisi katsoa minua. Älä pliis katso. 

Horjuttaako naisen hiuksettomuus jotenkin sinun miehisyyttä? Ei se vankalla pohjalla sitten taida olla.

Tässä - kuten jokaisessa muussakin - tilanteessa kannattaisi miettiä mistä sinun reaktio johtuu. Miksi asia vaikuttaa sinuun? Onko syy tosiaan tutussa (tai jopa tuntemattomassa) naisessa joka leikkaa hiuksensa? Vai voisiko reaktion alkuperä olla ihan sinussa itsessäsi?

Vaikka kyseessä olisi sinun oma kumppani, miten hänen hiustyyli vaikuttaa sinuun? Vaikuttaako se edes? Muuttuuko hän ihmisenä jotenkin? Onko teidän suhde ja kemia hiuksista kiinni? Mikä se sellainen suhde on, joka murenee kun hiukset lyhenee? Olisiko tilanne sama muiden karvojen kanssa? Kulmakarvat, säärikarvat? Kuka nuo säännöt määrittää?

Entä jos tilanne olisi toisinpäin; sinä haluat muuttaa ulkonäköäsi, mutta joku ei suostu siihen. Koetko, että sinun täytyy kuunnella ulkopuolisia? Edes sinun kumppania? Tuntuuko normaalilta ja ymmärrettävältä, että sinun kumppanilla olisi jyrkkä mielipide ulkonäöstäsi? Jos leikkaat hiukset, suhde loppuu? Kuulostaako fiksulta?

On inhottavaa huomata miten vaikeaa ihmisillä on asettua toisen asemaan. Vieläpä näin mitättömässä asiassa, jonka ei pitäisi vaikuttaa muihin ihmisiin mitenkään.

Sinun ei tarvitse itse haluta kaljua voidaksesi asettua kaljun naisen asemaan. Tai naisen, joka haaveilee kaljusta. Tai minun.

Minäkään en ole mies, mutta silti koen, että pystyn helpostikin asettumaan teidän itsestänne epävarmojen, muuttuvan maailman keskellä oman hauraan miehisyytenne kanssa kamppailevien miesten asemaan. Eikö mitään saa enää sanoa! Minä olen taisteluhelikopteri! Krhm.

Herätkää jo

Koin joku aika sitten onnistumista ja ylpeyttä, kun joku kenkäostoksilla peruikin sanomisiaan että ai niin, Tyttihän ei tykkää siitä että olisi tyttöjen ja poikien kenkiä erikseen. 

Joo, vasta pieni askel. Mutta on jo hyvä että edes minun takia puheesta poistetaan tietynlaisia ongelmallisia asioita. Ehkä pikkuhiljaa huomaamatta ne poistuisivat myös ajatuksista ja asenteista.

Ja vaikka eivät poistuisi, ainakaan niitä ei levitettäisi enää eteenpäin lasten mieliin.

Koska minä uskon, että tuollaiset asenteet eivät periydy geeneissä, eivätkä ole lapsella mitenkään valmiina päässä. Ne opitaan. Ei lapsi ole rasisti tai vieroksu erilaisia ihmisiä. Eikä lapsi ajattele että tietyt värit tai vaatteet liittyisivät sukupuoleen mitenkään. Ei lapsi ajattele että sukupuolen perusteella määräytyisi sinun vaatetus, harrastukset tai pärjääminen elämässä. Lapsi ei ajattele niin, ellei sitä hänelle opeteta.

Enkä näe mitään syytä miksi lapselle pitäisi tuollaista soopaa opettaa.

Ennemmin opettaisin lapsen hyväksymään kaikenlaiset ihmiset. Opettaisin kuuntelemaan, puolustamaan ja arvostamaan. Koska minä ainakin haluan, että mun lapsesta tulee hyvä ihminen.

Ei hyvä arvosanojen, koulutuksen tai uran osalta. Vaan sisältä hyvä. Ymmärtäväinen, hyväksyvä, oikeudenmukainen. Joka puolustaa heikompia. Joka ei hyväksy kiusaamista; koulukiusaaminen, väkivalta, misogynia, sovinismi, syrjintä, rasismi. Joka ei sulje silmiään pahuudelta. Joka avaa suunsa, ottaa kantaa ja puolustaa. Joka ei jätä yksin.

Koska se, että sinä puolustat vähempiosaisia, ei ole sinulta itseltäsi mitenkään pois. Päinvastoin.

On käsittämätöntä ajatella, että sukupuoli määrittäisi sinun hiustyylin, vaatetuksen, uravalinnat, kiinnostuksenkohteet, osaamisen tai ylipäätään yhtään mitään sinun elämässä. 

"Naisilla kuuluu olla pitkät hiukset" 

"Eikö tuo ole miesten paita" 

"Naisille ei sovi lyhyet hiukset" 

"Mies ei voi pitää hametta" 

"Onko tämä naisten vai miesten?"

"Tämä on tyttöjen paita"

"Naisen kuuluu sheivata karvat" 

"Sinä olet erilainen ku muut naiset" 

"Miehet ei itke"

"Naiset on liian tunteellisia"

"Heität kuin tyttö" 

"Varmaan nainen ratissa"

"Mies on perheen pää" 

"Naiset aina valittaa turhasta" 

"Pojat on poikia" 

"Pojat on just tuollaisia" 

"Pojat tykkää kiusata tyttöjä, anna olla" 

Tietyissä asioissa oikein korostuu sukupuolten välinen epätasa-arvo; naisen nänni vs miehen nänni. Naisen karvat vs miehen karvat. Naisella monta seksikumppania vs miehellä monta seksikumppania. Herätys. 

Ja sitten tämä oletus että tyttöjen kuuluu siivota ja tehdä kotitöitä. Poikien ei. Jos poika tekee, sitä hehkutetaan kovasti. Jos tyttö tekee, sitä ei huomioida koska tytön kuuluukin tehdä. Onhan hän tyttö.

Tyttö halusi kiivetä muiden kanssa puuhun, naureskellen vastattiin että no ethän sinä nyt sinne halua! Ei tytöt halua! Ha ha ha. Pojat menee kun pojat on villejä. Tytöt taas ovat kilttejä eivätkä todellakaan kiipeile puissa. 

Poika halusi kaupasta pienet korkokengät, onnellisena ja ylpeänä laittoi ne kotona huoneeseensa muiden kenkien viereen. Sukulaiset tulivat kylään ja naureskellen kysyivät että ethän sinä tuollaisia pidä. Ei pojat pidä! Ha ha ha. Eikä muuten pitänyt enää kertaakaan. Omista lempikengistä tulikin yhtäkkiä tyttöjen kengät. Joita ei voi tietenkään pitää. Ei pojat voi. 

Tyttö tuli kertomaan että pojat kiusasivat ja potkivat, "pojat tekee tuollaista, anna olla".

Anteeksi mitä?? Anna poikien kiusata, hyväksy paikkasi, tyttönä sinun kuuluu sietää kiusaamista ja olla hiljaa?? 

Sinun ei saa valittaa, kun pojat nyt vain tekee tuollaista? He eivät  voi sille mitään?? Sukupuoli estää heitä kohtelemasta muita hyvin? Kun taas sinun sukupuoli vaatii sinua olemaan hiljaa ja hyväksymään huonon kohtelun? Anna olla, turha puuttua? 

Mies raiskaa naisen, niin mietitään että mitähän sillä naisella oli päällä? Mitenhän hän provosoi miestä? Hän varmasti antoi ymmärtää että seksiä on tulossa.

Miksi ei voida nähdä tilannetta niinkuin se on; mies raiskasi naisen? Ei syitä, ei muttia, ei uhrin syyllistämistä. Mies raiskasi naisen. Mikään asia ei oikeuta sitä. Ei se, vaikka nainen olisi ollut humalassa. Ei se, mitä naisella oli tai ei ollut päällä. Ei se, miten nainen käyttäytyi tai jätti käyttäytymättä. Ei se, että mies on mies eikä "voi itselleen mitään". Kun miehet nyt vain käyttäytyy näin. Naiset koittakaa ymmärtää. 

Vihaan sitä, millaisessa maailmassa me eletään. Mutta vielä enemmän vihaan sitä, miten iso osa ihmisistä ei näe näitä ongelmia.

Misogynia, naisviha, saa olla ja kukoistaa ilman että siihen juurikaan puututaan. Tytöt ja naiset opetetaan sietämään, olemaan hiljaa ja hyväksymään paikkansa. Kun miehet nyt vähän tykkäävät kiusata.

Ja sitten tämä "ei minua ainakaan ole ahdisteltu". "Ei minua ainakaan sorreta". Kun ei nyt välttämättä olekaan kyse juuri sinusta. (Ja btw, asia ihan satavarmasti koskettaa myös sinua, et vain näe sitä. Koska asia koskettaa ihan jokaista naista.) Tässä on kyse isommasta asiasta kuin vain sinun havaitsema tai kohtaama sorto. Tässä on kyse koko yhteiskunnasta. Siitä, miten naisviha on syvällä rakenteissa. Miten siihen on jo totuttu, kun se on aina ollut täällä. Sitä voi olla vaikea huomata ja havaita. 

Tässä on kyse siitä, miten meille lapsesta asti syötetään asioita totena. Sinusta ei vain ole joihinkin asioihin, koska sukupuoli. Sinä et vain voi pukeutua tiettyihin vaatteisiin, koska sukupuoli. Sinun vain täytyy käyttäytyä näin, koska sukupuoli. Sitä on vaikea kyseenalaistaa, kun sille on jo lapsesta asti altistunut. 

Ja yhtäkkiä sitä herää ja huomaa elävänsä maailmassa, jossa tietyt vaatteet eivät ole minun käytettävissä. Oikeasti vittu vaatteet. Kaikki ommeltu samoista vitun kankaista, mutta joitain niistä minun ei onnistu pukea päälleni, koska satun olemaan nainen. Eihän miesten vaatteita voi nainen pukea. Vaate aistii kuka sen päällensä pukee, eikä suostu asettumaan nätisti. Tai sitten kyseessä on vain typerä oletus siitä, mitkä värit ja tyylit kuuluu kenellekin. Sinustahan täytyy myös muiden nähdä päällepäin, mitä sukupuolta olet. Tietenkin. Muutenhan ihmiset saattavat ihan hämmentyä ja ahdistua. 

Yhtäkkiä huomaa elävänsä maailmassa, jossa miehet saa suurempaa palkkaa kuin naiset. Naisten töistä saa pienempää palkkaa, koska haloo, ne ovat naisten töitä. Jotain vähän vanhuksia siellä tyttöset hoitaa, eihän ne siitä palkkaa edes tarvisi kun ovat sukupuolensa kautta jo luotuja tuohon hommaan. Miehet tarvitsevat enemmän rahaa kun he ovat miehiä ja miehet ovat niitä jotka osaa tehä oikeita Töitä!

Yhtäkkiä huomaa elävänsä maailmassa, jossa nainen joutuu pelkäämään. Nainen joutuu pelkäämään tulevansa ahdistelluksi, pahoinpidellyksi, raiskatuksi ja murhatuksi. Kenen toimesta? No miehen tietysti. Kun miehet nyt ovat vähän tollaisia. Kiusaavat ja raiskaavat. Anna olla.